Perustulokeskustelu on viimeisen kolmen vuoden aikana kiivastunut. Tuuma haastatteli ajatuspajoja ja perustuloa-asiantuntijoita, ja kokosi keskustelua yhteen.
Perustulokeskustelun edellinen aalto sijoittui vuosille 2006-2007, ja nykyinen, edelleen jatkuva aalto on alkanut vuonna 2012. Tutkija Johanna Perkiön mukaan ajatuspajat ovat olleet hyvin aktiivisia molempien aikana. Perkiö toimii BIEN Finland – Suomen perustuloverkosto ry:n varapuheenjohtajana.
– Ajatuspajakulttuuri on Suomessa varsin nuorta, ja tuon lyhyen historian aikana perustulo on ollut melko paljon esillä eri ajatuspajojen toiminnassa. Ajatuspajat ovat jossain määrin olleet jopa aktiivisempia perustulokeskustelussa kuin puolueet, Perkiö sanoo.
Perustulo nähdään puolueiden sisällä usein pidemmän tähtäimen uudistuksena eikä niinkään päivänpoliittisena kysymyksenä. Ajatuspajat eivät ole kiinni hallitusohjelmissa, joten niillä on parhaimmillaan mahdollisuus tehdä pitkän tähtäimen visiointia, ajatuskokeita ja tutkimusta.
Mutta voivatko ajatuspajat tuottaa oikeasti laadukasta tutkimusta? Ajatuspajat nähdään usein puolueiden uskollisina seuralaisina, mutta totuus on monimutkaisempi:
– Ajatuspajan rooli on usein myös emopuolueeseen nähden haastava ja uusia avauksia tekevä. En näkisi ajatuspajoja yksiselitteisesti puolueiden äänitorvina, mutta en myöskään rinnastaisi niiden julkaisuja akateemiseen tutkimukseen. Ajatuspajojen tehtävä on herättää julkista keskustelua, Perkiö sanoo.
Tuuma haastatteli eri ajatuspajojen edustajia – E2:sta, Kalevi Sorsa säätiöstä, Kansallisesta Sivistysliitosta, Liberasta, Tänkistä ja Vasemmistofoorumilta.
Kohti kokeiluja ja neutraalia tutkimusta
Puolueisiin kytköksissä olevien ajatuspajojen lisäksi Suomessa on laaja joukko itsenäisiä ajatuspajoja – kuten Tänk ja Libera – joiden agenda on vaikuttaa laajalti Suomen poliittiseen keskusteluun puoluepolitiikan ulkopuolelta.
– Puoluepoliittisesti riippumattomat ajatuspajat ovat kuinkin usein myös ideologisesti johonkin suuntaan kallellaan, ja varmasti erityisesti rahoittajien toiveet näkyvät niiden tuotoksissa, Perkiö korostaa.
Ajatuspaja Tänk julkaisi yhteistyössä Sitran ja Telan kanssa – 26.11.2014 raportin, “Miten testata perustulon vaikutuksia”. Raportin toimittivat Ohto Kanninen ja Mikko Forss.
Miksi tartuitte aiheeseen?
– Perustulon vaikutuksista on kovin rajatusti tietoa. Aihe vaikutti kiinnostavalta ja potentiaaliselta. Aihepiiri oli muhinut mielissämme jo jonkin aikaa, ja meillä syntyi lopulta idea lähteä todella laatimaan selvitystä perustulokokeesta, Kanninen ja Forss toteavat.
Erityisesti he halusivat nostaa esille kenttäkokeita politiikan työkaluna. Aihe on myös ajankohtainen, kun useat poliitikot – esimerkiksi Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sekä Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto – ovat ehdottaneet paikallisia kokeiluja perustulon selvittämiseksi. Käytännön kokeiluja ei silti ole saatu aikaiseksi.
Mutta mikä on Tänkin suhtautuminen perustuloon?
– Perustulo on kiinnostava ajatus, mutta suhtautumisemme on neutraali ennen kuin parempaa tietoa saadaan. Tämä kuvastaa yleisemminkin Ajatushautomo Tänkin toimintaperiaatetta, Forss ja Kanninen korostavat.
Tänkin raportti päätyy ehdottamaan perustulon (tarkalleen ottaen sitä vastaavan negatiivisen tuloveron) kenttäkokeilua, jossa testattaisiin sen vaikutuksia vähintään kaksi vuotta. Osallistujiksi arvottaisiin 8000 täysi-ikäistä henkilöä, joiden tulot ovat alle mediaanitason. Kuukausittainen perustulo olisi välillä 400-700€. Kuukausittainen seuranta ja verotus, satunnainen otos sekä perustulon suuruuden rinnakkaiset vaihtelut mahdollistaisivat laajan ja uskottavan kokeilun.
Tänkin raportti ei ole perustulon puolella tai sitä vastaan. Neutraali status antaa ajatuspajalle mahdollisuuden tuoda keskusteluun konkreettisen ehdotuksen kaikkien tahojen käyttöön.
Vasemmiston kaksijakoinen suhtautuminen perustuloon
Poliittisessa vasemmistossa perustulo tunnetusti jakaa mielipiteitä. Vasemmistoliitto on yksi perustulon suurimpia kannattajia, SDP taas yksi suurimpia vastustajia.
SDP:n ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiön raportti vuodelta 2007 oli varsin kriittinen perustuloa kohtaan. Raportin kirjoitti säätiön silloinen johtaja Ville Kopra. Nykyinen toiminnanjohtajaMikko Majander korostaa, että säätiöllä ei ole virallista kantaa perustuloon tai muuhunkaan yksittäiseen kysymykseen. Hän itse suhtautuu perustuloon ”avoimin mielin neutraalin uteliaasti.”
– On hyvin mahdollista, että Kalevi Sorsa -säätiö tuottaa tähän jatkossa kontribuutioita, vaikka perustulo ei suoranaisesti ole tällä hetkellä tutkimushankkeiden kohteena.
Perustulon etenemisen kannalta olisikin tärkeää, että SDP jatkaisi asian käsittelemistä.
Siirryttäessä Demareista vasemmalle suhtautuminen on avoimesti myönteisempää. Vasemmistofoorumi on kannattanut perustuloa perustamisestaan asti – kuten myös Vasemmistoliitto puolueena.
Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Ruurik Holm, miksi Suomen maltillinen vasemmisto, eritoten demarit, vastustaa perustuloa, mutta radikaali vasemmisto kannattaa sitä?
– Demarien poliittinen identiteetti on sen verran hutera, että heitä on vaikea lukea edes maltilliseen vasemmistoon. Vasemmistoliitto puolestaan on varsin maltillinen, vihertävä ja sosialidemokraattinen puolue. Suomessa maltillinen vasemmisto ei siis vastusta perustuloa, vaan pikemminkin produktivistinen vasemmisto.
Termillä ”produktivistinen vasemmisto” Holm viittaa SDP:n perinteistä työtä, talouskasvua ja tuottavuutta korostavaan ideologiaan, jonka se, ironista kyllä, jakaa Kokoomuksen kanssa.
Kalevi Sorsa -säätiön Mikko Majander toteaakin:
– Sosiaalidemokraattien identiteetti on rakentunut vahvasti palkkatyöläisyyden kautta, ja moni luultavasti kokee, että perustulo haastaa tämän lähtökohdan.
Tästä näkökulmasta perustulo näyttäytyy uhkana työläisen identiteetille.
Holm puolestaan näkee perustulon tapana parantaa prekariaatin ja pätkätyöläisten asemaa:
– Perustulo parantaisi myös työn tarjontaa aloille, joille kokoaikainen työskentely ei sovellu. Perustulo helpottaisi osa-aikaista työntekoa ja siten myös työn jakamista.
SDP:n leirissä perustulo nähdään siis liiallisena myönnytyksenä palkkatyön murrokselle. Vasemmiston näkökulmasta SDP:n vanhanaikainen linja on taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Majander kuitenkin myöntää:
– Työmarkkinat ja työn käsite ovat sellaisessa murroksessa, että sosiaalidemokraattien tulisi mielestäni ottaa ennakkoluulottomasti osaa yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun myös perustulon osalta, ovat argumentit sitten puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä.
Porvarillinen perustulo
Myös Kokoomuksessa työn rooli on hyvin tärkeä.
– Kokoomuksessa perustulon kannatus on kuitenkin laajempaa kuin SDP:n sisällä,” sanoo jyväskyläläinen tutkija Markku Ikkala. Hän on pitänyt perustulon ideaa yllä kokoomuksessa jo pitkään, ja oli yksi kokoomusta lähellä olevan Kansallisen Sivistysliiton ”Sisällä vai ulkona – kohti perustuloa?”-julkaisun (2007) kirjoittajista.
Kokoomuksen jäsenissä perustulo jakaa ihmiset kahteen leiriin: myönteisesti suhtautuvia on paljon, mutta niin on myös vastustajia. Puolue ei ole päätynyt ajamaan perustuloa virallisena linjanaan – mutta ei sitä virallisesti vastustakaan.
Kokoomuksessa, kuten SDP:ssäkin, korostuu työn kannustavuuden retoriikka. Puolueessa Ikkalan mukaan pelätään, että perustulo kannustaisi laiskotteluun sekä olisi liian kallis. Perustulon puolustajat – niin kokoomuksessa kuin muuallakin – puolestaan korostavat perustulon roolia “kannustinloukkujen” purkajana, mitä sen vastustajat pyrkivät vähättelemään.
Ikkalan mielestä perustulo sopisi kokoomuslaiseen ideologiaan, sillä ”perustulo poistaisi absoluuttisen köyhyyden.” Vasemmisto taas puhuu enemmän tuloeroista ja suhteellisesta köyhyydestä.
Liberaali ajatuspaja Libera on puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta sen entinen tutkimusjohtaja Elina Lepomäki on nykyinen kokoomuksen kansanedustaja. Lepomäki on noussut tärkeäksi perustulokeskustelijaksi kehittämällä oman mallinsa, ns. “perustilin”.
Ajatuspajan nykyinen tutkimusjohtaja Anders Ekholm yhdessä Lepomäen kanssa vastasivat kyselyyni.
– Perustili on yksi perustulon toteuttamisen muoto, he sanovat.
Libera näkee perustilin tapana edistää liberaaleja arvoja, kuten yksilönvapautta ja yrittäjyyttä.
– Perustili ei syyllistä, eikä peri takaisin. Se siirtää sosiaaliturvan tarveharkintaa ensisijaisesti ihmiselle itselleen. Tilin pääomittaminen on pääosaltaan vapaaehtoista. Perustili ei nosta marginaaliveroasteita, joten työn tekeminen kannattaa nykyistä paremmin kaikissa tuloluokissa.
Vastauksesta ilmenee, että yksilökeskeisyys, vapaaehtoisuus, marginaaliveroaste ja työn kannattavuus ovat liberaalista näkökulmasta keskeisiä perusteita kannattaa perustuloa.
Kivikkoinen tie kohti perustuloa
Vasemmisto ja oikeisto tuovat perustulokeskusteluun omat ideologiset lähtökohtansa, jotka vaikuttavat myös siihen, millä argumenteilla perustuloa vastustetaan ja kannatetaan.
Oikeistolainen Libera korostaa haluavansa tehdä yhteistyötä kaikkien puolueiden ja tahojen kanssa, mutta sen markkinahenkinen suuntautuminen saa sen vierastamaan vasemmistolaista retoriikkaa:
– Emme ole nähneet Vasemmistoliitolta realistista perustulomallia, toteavat Lepomäki ja Ekholm.
Entä Vasemmistofoorumin Ruurik Holm, olisitteko valmiita hyväksymään ”oikeistolaisen” perustulon?
– Riippuu siitä mitä oikeistolaisella perustulolla tarkoitetaan. Perustulo ei saavuta tavoitteitaan, jos se on liian pieni. Siksi perustulon täytyy olla riittävän suuri, vähintään noin 700-800 euroa kuukaudessa. Poliittinen kompromissi on luonnollisesti aina mahdollinen joillakin ehdoilla, mutta toimeentulotuen perusosaa pienempi perustulo ei voi missään olosuhteissa olla.
Tässä kohdataan ongelman ydin. Johanna Perkiön mukaan ”vasemmisto ja oikeisto tavoittelevat perustulolla hyvin erilaisia asioita. Vaikka molemmille tukijärjestelmän selkiyttäminen ja työllistymisen esteiden poisto on tärkeää, vasemmistolla ensisijaisena tavoitteena on riittävä toimeentulo, oikeistolla taas kannustavuus. Vasemmisto ei ole valmis sellaiseen perustuloon joka heikentäisi pienituloisten toimeentuloa, etenkin jos muuta sosiaaliturvaa samalla purettaisiin, oikeisto taas ei suostu verotuksen kasvattamiseen ja epäkannustavan korkeaan perustuloon.”
Toisaalta työmarkkinakysymykset jakavat mielipiteitä:
– Vasemmisto ei todennäköisesti suostuisi sellaiseen perustulomalliin jossa samalla purettaisiin työmarkkinoiden sääntelyä, oikeisto taas saattaisi asettaa sääntelyn purkamisen perustulon toteuttamisen ehdoksi, Perkiö jatkaa.
Vasemmiston ja oikeiston ehdotusten välissä on vihreiden oma malli.
– Vihreiden malli voisi olla pohja sellaiselle kompromissille jonka sekä vasemmisto että oikeisto olisivat valmiita hyväksymään, Perkiö sanoo.
Tämä pohjautuu siihen, että Vihreiden malli on aika lailla vasemmiston ja oikeiston mallien välissä.
Myös keskustalainen ajatuspaja E2 suhtautuu perustuloon myönteisesti.
– Keskustassa kannatus perustulokokeiluille on laajaa – hyvä niin, ajatuspajan johtaja Karina Jutila korostaa.
Keskusta on tietysti vaa’ankieliasemassa kannatuksensa takia. Puolueella onkin pitkä historia perustulon kannattajana, ja varsinkin sen nuorisojärjestöt Keskustanuoret ja Keskustaopiskelijat ovat pitäneet perustuloa esillä. Asia on taas uudestaan esillä, sillä uusi puheenjohtaja Sipilä on puhunut perustulon puolesta ja myös puolueen vaaliohjelmassa lukee, että “perustulon toimivuutta tulee testata ja kehittää alueellisten kokeilujen kautta”.
On siis ainakin mahdollista, että tuleva hallitus ottaa perustulon agendalleen. Jää kuitenkin nähtäväksi, mitä lopulliseen hallitusohjelmaan kirjataan. Perustulo on uudistus, jota ei ihan nopeasti tehdä – varsinkaan komiteatyöskentelyn ja konsensuksen luvatussa maassa.
Positiivista on, että tutkimusten mukaan kansan enemmistö suhtautuu perustuloon myönteisesti:
– Selkeä enemmistö suomalaisista kannattaa perustuloa, jos se takaa perustoimeentulon, kannustaa työntekoon ja vähentää byrokratiaa. Näin ajattelee myös enemmistö hyvätuloisista, korkeasti koulutetuista ja hyvässä työmarkkina-asemassa olevista, Jutila sanoo.
Ajatuspajat ovat luoneet pohjaa perustulon uudelle nousulle. Tähän on myötävaikuttanut myös vuosien kansalaiskeskustelu. Tietoisuutta ja halua kokeiluille on puolueiden sisällä, vaikka ideologiset erot tulevatkin nopeasti esille. On myös paljon epävarmuutta ja epäluuloja. Esimerkiksi perussuomalaiset ja kokoomus eivät ole tuoneet esille yhtenäistä linjaa asiasta.
Paljon voi siis vielä tapahtua. Perustulo on onnistuttu tuomaan kansan tietoisuuteen sekä ideologisen keskustelun ytimeen, mutta vain poliitikot voivat tehdä ajatuksista konkretiaa.