Suomen poliittiset naisjärjestöt uskovat yhä, että naiserityinen toiminta on tie yhdenvertaisuuteen. Emopuolueen kannat ja valtionavustus määrittävät puolueiden lähellä olevia järjestöjä.
Poliittiset naisjärjestöt uskovat toimintaan, jota tehdään vain naisten kesken.
Tätä artikkelia varten on haastateltu Vasemmistonaisten puheenjohtaja Saila Ruuthia, Vihreiden naisten pääsihteeri Sirpa Hertelliä, Demarinaisten toiminnanjohtaja Merja-Hannele Vuohelaista, Keskustanaisten pääsihteeri Kirsi Marttista, KD-naisten varapuheenjohtaja Tiina Tuomelaa, Kokoomuksen Naisten liiton pääsihteeri Jenny Nymania, Perussuomalaisten naisten puheenjohtaja Marja-Leena Leppästä, Svenska Kvinnoförbundetin eli RKP:n naisjärjestön pääsihteeri Agneta Udd-Saarelaa sekä Demokraattisen naisverkoston puheenjohtaja Kaija Kiesslingiä.
Kaikki haastatelluista olivat yksimielisiä siitä, että naiserityiselle toiminnalle on yhä paikkansa politiikassa.
”Etenkin paikallistasolla politiikan tekeminen on edelleen helvetin miehistä ja herruustekniikoiden täyttämää toimintaa, ja monet naiset ammentavat voimaa ja energiaa ja uskoa tekemiseen naiserityisestä toiminnasta”, Vasemmistonaisten Saila Ruuth sanoo. Hänen mukaansa naiserityinen poliittinen toiminta tarjoaa yhteisön, jossa omia mielipiteitä ei tarvitse koko ajan perustella ja puolustella.
Myös muiden järjestöjen edustajien mielipiteissä toistuu ajatus siitä, että naiserityinen poliittinen toiminta on monelle se ainoa tapa osallistua politiikkaan: tulla kuulluksi ja arvostetuksi mielipiteineen, kuten vaikka Demarinaisten Merja-Hannele Vuohelainen sanoo.
Myös KD-naisten Tiina Tuomela kannattaa paikkaa, jossa naiset tulevat ymmärretyiksi.
”Tärkeää on juuri se, että naiset voivat keskenään puhua poliittisista asioista. Sanotaan, että miehillä on putkiaivot ja naisilla kukkakaaliaivot. Silloin väkisinkin syntyy erimielisyyksiä. Naiserityinen toiminta luo paikan, jossa on helppo puhua ja tehdä linjavetoja, kun toiset ymmärtävät selkeästi, mistä puhutaan. Ja asiat voidaan sitten sen jälkeen tuoda yleiseen keskusteluun.”
Naiserityinen toiminta keskittyy usein nimenomaan naisten tukemiseen politiikassa. Siinä nostetaan esille omia naisehdokkaita.
Kokoomuksen Naisten Liiton Jenny Nyman puhuu tästä: ”Naiset ovat edelleen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän huippupaikoilla aliedustettuina. Naiserityisiä kysymyksiä pitää käsitellä ja ajaa eteenpäin. Jos naisten etenemistä yhteiskunnan johtotehtäviin halutaan edesauttaa, Naisten Liitto on se väylä, jota kautta tukea naisia.”
Vihreiden politiikassa tasa-arvokysymykset ovat paljon esillä, mutta naiserityisyyttä puolustetaan vihreissäkin: ”Kannustan meidän naisia vaikuttamaan aktiivisemmin puolueen toiminnassa, sillä naiset ovat turhan vaatimattomia käyttämään puheenvuoroja. Tämä näkyy vaikkapa puoluekokouksessa käytettyjen puheenvuorojen määrässä. Vihreät naiset kouluttavat naisia pitämään puheita. Ennen puoluekokousta harjoitustehtävänä on kirjoittaa ja pitää puoluekokouspuhe. Kyllä naiserityinen toiminta on myös sitä, että naiset itse rohkaisevat ja kannustavat toinen toistaan”, Sirpa Hertell Vihreistä naisista sanoo.
Aivan yksinkertainen asia naiserityisyys ei kuitenkaan ole. Vasemmistonaisten Saila Ruuth sanoo, että jollekulle naisjärjestöjen sopuisa tunnelma voi olla liikaa: ”Se on minusta yhtäältä aivan kamalaa, että monelle syy osallistua naisjärjestön toimintaan on sen sopuisuus. Toisaalta sävyisyys muodostaa myös kynnyksen joillekin naisille tulla mukaan toimintaan, kun osaa ei kiinnosta lainkaan tämä sielunhoidollinen elementti vaan he haluaisivat vain tehdä räväkkää ja terävää feminististä politiikkaa”, Ruuth lisää.
”Siinä on ehkä vähän sellaista sukupolviasetelmaa, että ne, jotka ovat tahkonneet jossain valtuustoissa ja puolueosastoissa jo kymmeniä vuosia ja yrittäneet saada kaikenlaisia nais- ja tasa-arvoasioita eteenpäin, kokevat naistoiminnan vähän eri tavalla kuin nuoremmat, jotka eivät ole vielä vääntäneet niin paljoa tai niin vihamielisissä ympäristöissä”, Ruuth sanoo.
Naiserityisyyttä pidetään tärkeänä myös rahan takia. Poliittisten naisjärjestöjen toimintaa ohjaa usein valtionavustus. Puoluetukea myönnetään eduskuntapuolueille ja tuen määrä lasketaan puolueen kansanedustajien mukaan. Periaatteessa puoluetuki jakautuu kahtia tiedotukseen ja poliittiseen toimintaan. 10 prosenttia tästä poliittisen toiminnan resursseista ohjataan nimenomaan naisten poliittiseen toimintaan – käytännössä puhutaan koko summan 5 prosentista, kun puhutaan naisjärjestöjen saamasta tuesta.
Puoluetuen käyttöä valvoo oikeusministeriö, ja se on tarkka naisosuudesta, sillä naisten poliittiseen toimintaan suunnattu osuus on yksi niistä harvoista rajoituksista, joita puoluetuen käytölle annetaan.
Ainoastaan Demokraattinen naisverkosto, joka on lähellä Suomen kommunistista puoluetta, ei saa puoluetuen 5 prosenttia, sillä SKP ei ole eduskuntapuolue. Verkostosta noin puolet on SKP:n jäseniä. Demokraattisen naisverkoston Kaija Kiessling sanookin, että se, ettei järjestö toimi vain valtionavun perusteella eikä parlamenttipuolueiden liepeillä, vapauttaa järjestöä enemmän kuin muita poliittisia siskoja.
”Valtionapu tai puoluelinjat eivät vaikuta meidän poliittiseen linjaamme. Voimme rohkeasti olla sitä mieltä, mitä haluamme. Meillä on vapaampi foorumi kuin järjestöillä, jotka ovat sidoksissa emopuolueisiin, tunnustavat he sitä tai eivät”, Kiessling sanoo.
Useat naisjärjestöt vastasivatkin, että he noudattavat kunkin puolueen linjaa, kun kysyttiin, mitä eroa kyseisellä naisjärjestöllä on verrattuna muihin poliittisiin naisjärjestöihin.
Naisjärjestöjen välillä on eroa siinä, kuuluuko siihen liittymällä automaattisesti myös puolueeseen. Keskusta, perussuomalaiset, kokoomus, demarit ja vihreät liittävät naisjärjestöön haluavan emopuolueeseen.
Eroa on myös siinä, voivatko miehet osallistua järjestön toimintaan tai edes sen toiminnan rahoitukseen. Svenska Kvinnoförbundet hyväksyy kannatusjäsenikseen miehiä, samoin perussuomalaiset naiset. Marja-Leena Leppänen sanoo, että tästä huolimatta Perusnaisilla ei ole yhtään mieskannattajajäsentä. Demarien naisliittoon miehet voivat liittyä. Demareilla on 20 naisyhdistystä, joihin hyväksytään jäsenet johtokunnassa.
”Käytännössä estettä miesten liittymiselle ei ole, mutta johtokunta voi systemaattisesti evätä jäsenhakemuksen, jos se niin haluaa”, Merja-Hannele Vuohelainen sanoo.
”Demarit juhlivat ensi vuonna Miina Sillanpäätä. Meillä on paljon tapahtumia ja niitä tehdään puoluepiirit yhdessä, naiset ja miehet tekevät yhdessä. Ajattelen, että Miina Sillanpää kutsuisi erittäin lämpimästi miehiä toteuttamaan tasa-arvoa”, Vuohelainen lisää.
Asiaa on pohdittu muissakin naisjärjestöissä, esimerkiksi Keskustanaisissa. Vielä järjestö on kuitenkin pidetty naiserityisenä.
Tarkka sukupuoliraja kuitenkin tarkoittaa sitä, että puoluetuen osoittamat varat saadaan todella käytettyä naisten poliittisen toiminnan edistämiseen, sanotaan monesta järjestöstä.
Monet poliittisten naisjärjestöjen kannanotot ovat jo yhtenäisiä ja huolena ovat samat asiat. Yhteistyötä ajaa myös kattojärjestö Nytkis, johon kuuluu eduskuntapuolueitten naisjärjestöt sekä Naisasialiitto Unioni, Naisjärjestöjen keskusliitto NJLK ja Sukupuolentutkimuksen seura.
”Oikeastaan peruspolitiikassa KD-naiset eivät eroa muista naisjärjestöistä. Vain arvokysymyksien osalta, kuten kristillisdemokraatit muutenkin eroaa”, KD-naisten Tiina Tuomela sanoo ja myöntää, että esimerkiksi sukupuolineutraalin avioliiton tai aborttikysymysten kohdalla järjestö on tiukempi kuin useat muut naisjärjestöt.
”Minua harmittaakin, kun puhutaan kristillisdemokraateista, että nyt ne vastustaa homoliittoja, abortteja tai sitäsuntätä. Haluaisin unohtaa nämä kysymykset, kun on muita tärkeitä asioita, joita halutaan viedä yhdessä eteenpäin, joiden kohdalla emme ole eri mieltä.”
Niitä yhteisiä asioita: kaikki haluavat tasa-arvoa. Kokoomukselle se on mahdollisuuksien tasa-arvoa, Perussuomalaisille sitä, että naiset hakeutuisivat päättäjiksi ja hoitaisivat vaikkapa talouskysymyksiä. Mutta feminismiä Perusnaisten toiminta ei heidän omien sanojensa mukaan ole.
”Me ollaan tavallisia ihmisiä, ei haluta erotella miehiä ja naisia, ei feministisiä tavoitteita. Emme ole sillä linjalla että haukutaan miehiä. Ei miesten alistamista, eikä pakotteita. Jos naiset eivät ole kiinnostuneita, se on oma häpeä. Ei pakoteta lailla”, Perusnaisten Marja-Leena Leppänen sanoo. ”En ymmärrä kiintiöitä. Jos naisia ei kiinnosta, so what. Jos joku pakotetaan johonkin toimeen, ei hän ole kiinnostunut hommasta, eikä ole tosissaan. Politiikka on totista vääntämistä, siinä pitää olla tosissaan”, hän lisää.
Oppositiopuolueita yhdistää Sipilän hallituksen päätösten kritisoiminen, sillä monet toimet heikentävät erityisesti naisten asemaa: ”Tavoite saada hallituksen tekemät päätökset purettua, esimerkiksi nyt päätös subjektiivisen päivähoidon rajoittamisesta. Tarkoituksena on päästä reivaamaan kurssia ja se edellyttää uusia vaaleja. Tämä on meidän toiminnallinen tavoitteemme”, Demarinaisten Merja-Hannele Vuohelainen sanoo.
Myös Demokraattinen naisverkosto puhuu hallitusohjelman luomista paineista toiminnalle: ”Monet hallitusohjelman hankkeet, jotka heikentää naisten asemaa, koskevat työelämässä olevia naisia, työttömiä naisia, vanhuksia, joista naisia on miehiä suurempi joukko. Hallitustoimien vaikutuksia ovat entistä pienemmät eläkkeet, kasvava työttömyys ja se, että työ menee ahtaammalle esimerkiksi liike- ja ravintola-aloilla, joissa on nollatuntisopimuksia. Nämä pitäisi lainsäädännöllä korjata”, Kaija Kiessling sanoo.
Kaikille järjestöille toiminta ei koske vain naisten oikeuksia. RKP:n naisjärjestö tekee työtä liberaalifeministisestä näkökulmasta ja ajaa esimerkiksi pidempiä isyysvapaita: ”Teemme työtä tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta, jossa naisilla ja miehillä on enemmän valinnanvapautta. Siksi ajamme tehokkaampia toimia perhe- ja lähisuhdeväkivallan poistamiseksi ja konkreettisia tekoja sukupuolten välisen palkkaeron kaventamiseksi”, Svenska Kvinnoförbundetin Agneta Udd-Saarela sanoo.
”Liberaalifeminismi antaa yksiölle vapauden valita koulutuksensa, uransa ja puolisonsa omien henkilökohtaisten kykyjensä ja kiinnostustensa mukaan rajoittavista sukupuolinormeista riippumatta.”
Tasa-arvo on naisten ja miesten asia, se monessa järjestössä tiedetään. Naiserityinen toiminta on väylä käyttää puoluetuen varat oikein ja jatkaa sitä työtä, jolla naisten ääni saataisiin kuuluviin entistä kovemmin poliittisilla areenoilla.