Lena Dunham on vuonna 1986 syntynyt amerikkalainen näyttelijä, kirjoittaja, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän nousi suosioon televisiosarjasta Girls, joka on saanut muun muassa parhaan komedian Golden Globen vuonna 2013. TV-uransa lisäksi Dunham julkaisi vuonna 2014 esikoiskirjansa. Kirja on esseekokoelma nimeltä Not That Kind of Girl: A Young Woman Tells You What She’s ”Learned”. Suomennettuna kirjan löytää nimellä Sellainen tyttö: Nuoren naisen ”opetuksia”.
Olen kuullut Dunhamin kirjasta paljon hyvää, enkä avatessani kyseisen teoksen voi olla ajattelematta: Lena, muuta minunkin elämäni. Odotan terävää havainnointia parikymppisen nuoren naisen elämästä ja ongelmista, feminististä julistusta ja kaikki itsetunto-ongelmat karkottavaa tsemppausta. Odotan löytäväni kirjan sivuilta oman sukupolveni de Beauvoir’n, joka on aikeissa murskata patriarkaatin ja kutsuu kaikki nuoret naiset mukaan vallankumoukseen.
Vastaavin messiasodotuksin kirjaa ei kuitenkaan kannata käydä lukemaan. Dunhamia ja hänen teostaan kohtaan on esitetty varsin kovasanaista kriitikkiä, jota ei voi olla huomioimatta teosta lukiessa ja arvioidessa. Lena Dunhamia on nettikeskusteluissa syytetty narsistiseksi, etuoikeutetusta taustasta tulevaksi rasistiksi. Hurjimmat väitteet syyttävät Dunhamia pikkusiskonsa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toisalta kirjaa on kehuttu viihdyttäväksi ja hauskaksi, toisaalta sisällöttömäksi ja tylsäksi. Lukijan tehtäväksi jää päättää, ketä ja mitä uskoa.
Lukiessani kirjaa eteenpäin se tempaa minut nopeasti mukaansa. Dunhamin kirjoitustyyli on hyvin viihdyttävä ja kuvaileva; samaan aikaan sekä rehellinen että värikäs. Dunham kertoo rakkaudestaan perhettään kohtaan, deittailemistaan ääliöistä, pelostaan nukkua yksin ja inhostaan koulunkäyntiä kohtaan. Hän ei arastele ronskejakaan aiheita, vaan kondomit, sukupuolielimet ja oksentaminen nousevat tarinoissa esiin häpeilemättä ja humoristisesti. Dunham jakaa isältään ja äidiltään saamiaan elämänohjeita, kertoo kesistään leirillä ja opettajasta, joka ahdisteli häntä.
Vaikka luen kirjaa innoissani, koen muutaman tylsistymisen hetken jo ensimmäisen 75 sivun aikana. Odotan minä hetkenä hyvänsä alkavaa radikaalifeminististä vallankumousta, mutta saan pettyä. Kirja keskittyy lähinnä erilaisten miesten ja seksuaalisen kanssakäymisen kuvailuun. Kirja ei nimestään huolimatta tarjoa juurikaan elämänohjeita tai Dunhamin oppimia asioita, vaan lähinnä kuvauksia siitä, miten kesken seksin tajuaa, että kondomi roikkuukin huonekasvissa.
Henkilökohtaisesti nautin eniten Dunhamin kuvauksesta siitä, miten hän oli töissä lastenvaatekaupassa ja vietti vähän rappiollista mutta onnellista nuoruutta ystäviensä kanssa. Paikoitellen hän onnistuu kuvaamaan sitä, millaista on olla kaupunkilainen nuori nainen: olla välillä hukassa ja työtön, välillä töissä ja syödä pitsaa sekä viettää aikaa ystävien kanssa, ottamatta mitään liian vakavasti. Hän kuvaa myös sitä, miten pelkkä työnteko ei enää riitä, kun kunnianhimo ja halu luoda jotain uutta ottavat valtaansa, ja hän ystävineen alkaa kuvata elämäänsä perustuvaa sarjaa. Puhuessaan työstä, koulutuksesta ja ystävyyssuhteistaan Dunham onkin paljon kiinnostavampi kuin seksistä puhuessaan.
Luettuani kirjan jäin pohtimaan sitä kohtaan osoitettua kritiikkiä. Aivan kaikkea en voi Dunhamin kirjoituksissa ymmärtää tai allekirjoittaa, mutta onko hän rasisti tai lasten hyväksikäyttäjä? Tuskin. Hän on hieman neuroottinen ja rasittavuuteen asti itsekeskeinen, mutta toisaalta hän on suorapuheinen ja asenteellinen: osa kirjan asioista saa lukijansa vaivaantuneeksi ja pohtimaan soveliaisuuden rajoja. Ja tämä onkin kirjan parasta feminististä antia, nimittäin odottamattomalla tavalla käyttäytyvä nainen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Tässä mielessä Dunham on ”not that kind of gir”l.
Kenelle kirjaa suosittelisin? Kevyen, viihdyttävän kirjallisuuden ystäville. Lena Dunhamin ja Girls-sarjan faneille, sekä niille, jotka nauttivat esimerkiksi Caitlin Moranin kirjoitustyylistä. Dunhamin kirjoituksiin on helppo samastua, mikäli seikkailee deittailun haastavassa viidakossa tai on vähän hukassa oleva parikymppinen nuori nainen. Mikäli kaipaa viiltävää yhteiskuntakritiikkiä, syväluotavaa feminististä pohdiskelua tai intersektionaalista feminismiä, suosittelen tarttumaan johonkin toiseen kirjaan. Myös elämänohjeita löytynee paremmin jostakin aivan muualta.