Geenimuuntelu – ruokaa kaikille vai riskejä pelloille?

Geenimuuntelu jakaa mielipiteitä. Muuntogeenisen elintarviketuotannon on väitetty olevan ratkaisu globaaliin nälänhätään, mutta toisaalta geenimuuntelun riskeistä on esitetty ristiriitaista tietoa. Agrologi Marja Nuora ja Tieteen ja teknologian Vihreiden Tino Warinowski vastaavat geenimuuntelua koskeviin väitteisiin. Onko GMO:sta enemmän hyötyä vai haittaa?

1. Geenimuuntelu pelastaa maailman ruokakriisiltä & nälänhädältä

Warinowski: Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt paineita maailman ruoantuotannolle, ja tulevaisuudessa viljelyskelpoinen pinta-ala tulee vähenemään radikaalisti. Tämä pakottaa meidät käyttämään kaikki mahdolliset keinot jäljellä olevan peltomaan tuottavuuden lisäämiseksi, ja geenimuunneltujen kasvien käyttö on yksi näistä. Mikään yksittäinen keino ei pelasta meitä vakavalta ruokakriisiltä.

Nuora: Nälänhätä ei johdu ruoan riittämättömyydestä vaan sen epätasaisesta jakamisesta. Vaikka ruokaa tuotetaan enemmän kuin koskaan jokaista maapallon asukasta kohti, ei nälkää kärsivien määrä ole juurikaan laskenut. Maatalousteknologian huima kehitys ei ole muuttanut tätä tilannetta. On suorastaan naiivia ajatella, että geenimuuntelu yhtenä teknologian kiistellyimmistä tekniikoista voisi niin tehdä.

Maatalouden kestävyyden haasteita pohdittiin hyvin kattavasti YK:n ja sen merkittävimpien alajärjestöjen vetämässä arviointiprosessissa (The International Assesment pf Agricultural Knowledge, Science and Technology for Develpoment, IAASTD). Hankkeen raportissa ratkaisuksi ei hyväksytty geenimanipulaatiota vaan paremminkin päinvastaisia tavoitteita.

2. Geenimuunneltu viljely on vaaratonta

Nuora: Tieteen historiassa monista uusista keksinnöistä ei aluksi ymmärretty kuinka ne vaikuttavat, esimerkkeinä röntgensäteily tai DDT. Keksintöjä pidettiin täysin turvallisina, kunnes jossain vaiheessa oli pakko myöntää riskit ja vahingot. Tästä syystä on kehitetty ns. varovaisuusperiaate, jonka mukaan otetaan huomioon, ettei kaikkea vielä tiedetä ja toimitaan sen mukaan. Näin esimerkiksi sellaisten teknologioiden käytössä, jotka ovat suhteellisen uusia ja tehokkaita ja joiden vaikutuksia ei vielä tunneta kunnolla, on oltava hyvin varovainen.

Ei ole yksimielisyyttä, onko tutkimusta geenimanipuloidun ruoan turvallisuudesta tarpeeksi ja onko se kattavaa. Turvallisuusarvioinnit perustuvat yritysten omiin tutkimuksiin, jotka eivät ole julkisia ja turvallisuusviranomaisten riippumattomuus yhtiöistä on joissakin tapauksissa jouduttu asettamaan kyseenalaiseksi. Eli edes siitä ei ole yksimielisyyttä kenen tutkimustulokset ovat luotettavia. Tutkimus on sotkeutunut maailmantalouden valtapoliittisiin kiemuroihin ja on vaikea nähdä, mikä on luotettavaa ja mikä ei.

Myös kysymys geenimanipuloitujen kasvien viljelyn ja eläinten kasvatuksen vaikutuksista ympäröivään luontoon on kyseenalainen eikä vaikutusmekanismeista ole tarpeeksi tietoa.

Warinowski: Geenimuunneltuja kasveja on tutkittu vuosikymmenten ajan, paljon kauemmin kuin mitä varovaisuusperiaate olisi edellyttänyt. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole tullut ilmi mitään syitä, miksi geenimuunneltuihin kasveihin sisältyisi muista jalostusmenetelmistä poikkeavia riskejä. Lisäksi geenimuunneltuja kasveja kasvatetaan satojen tuhansien neliökilometrien alalla ja sadat miljoonat ihmiset ovat syöneet niitä päivittäin jo muutaman vuosikymmenen ajan ilman haittavaikutuksia.

Geenimuuntelun vastustajat julkaisevat säännöllisin välein suurta kohua aiheuttavia ”tutkimuksia”, jotka yrittävät todistaa geenimuuntelun vaaroista, mutta toistaiseksi yksikään näistä ”tutkimuksista” ei ole kestänyt lähempää tarkastelua. Asiantuntijoiden keskuudessa geenimuuntelun turvallisuudesta ei vallitse sen suurempaa erimielisyyttä kuin ilmastonmuutoksesta tai evoluutiosta.

3. Kotimaiset viljelijät hyötyisivät geenimuuntelun sallimisesta

Nuora: Yksittäisten viljelijöiden kohdalla näin voisi ollakin taloudellisesti. Toisaalta vaikkapa USA:ssa ja Intiassa, joissa molemmissa viljellään paljon geenimuunneltuja lajikkeita, ovat viljelijät nousseet vastustamaan yhtiöitä, jotka omistavat geenimuunnellut lajikkeet. Intiassa viljelijät ovat ryhtyneet puolustamaan oikeuksiaan vaatimalla siemenkaupan vapautta ja oikeuttaan alkuperäislajikkeisiin. Geenimanipuloitujen lajikkeiden käyttö on vienyt heitä epätoivoiseen velkakierteeseen.

Myös USA:ssa viljelijöiden itsenäisyys ja valinnanvapaus ovat heikentyneet geenimuunneltujen siementen myötä. Ison yhtiön talutusnuorassa viljelijöiden asema on heikko. Näin voi käydä myös täällä.

Geenimuunnellun perimän leviäminen on uhka muille viljelijöille, jotka eivät halua sitä pelloilleen. Kuka maksaa erillään pidon ja leviämisen aiheuttamat kustannukset?

Warinowski: Ilmasto-olosuhteiden vuoksi ruoan massatuotanto Suomessa on mahdollista vain avokätisten tukiaisten avulla. Lyhyellä aikavälillä suomalainen viljelijä epäilemättä hyötyisi siirtymisestä arvokkaampiin erikoistuotteisiin, kuten luomutuotantoon. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos pakottaa meidät kuitenkin tuottamaan pelloillamme niin paljon ruokaa kuin suinkin mahdollista kaikin käytettävissä olevin menetelmin.

4.  Ruoan laatu paranee geenimuuntelulla

Warinowski: Varmasti, mikäli teknologian käyttöönotto saadaan halvemmaksi. Nykyään ongelmana on, että geenimuuntelun vastustajat ovat rajanneet menetelmän vain rahakkaiden suuryritysten käyttöön tekemällä lupaprosesseista niin kalliita, että vain suuryrityksillä on niihin varaa. Suuryritysten intresseissä ei ole jalostaa laadukkaampia tuotteita, vaan lähinnä satoisampia tai sellaisia, jotka ovat vastustuskykyisiä kyseisen yrityksen kehittämille torjunta-aineille.

Aasia esimerkiksi tarvitsisi kipeästi A-vitamiinipitoista riisiä ja Afrikka sienitaudeille immuunia plataania, mutta tämä ei onnistu niin kauan, kun uusien lajikkeiden hyväksymisessä ollaan kiinnostuneempia käytetyistä menetelmistä kuin tehdyistä muutoksista.

Nuora: Laadukas ruoka on monipuolista, ravitsevaa ja nautinnollista. Maataloudesta löytyy kyllä viljelykasvien ja eläintuotteiden monipuolisuutta, kunhan ei pitäydytä pitkälle jalostettuihin lajikkeisiin ja rotuihin, joita geenimuunnellut kasvit ja nykyisin jo eläimetkin edustavat.

Vielä ei tiedetä lähellekään kaikkea siitä, miten ruoka vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Asiaa voi lähestyä yhdysvaltalaisen toimittajan Michael Pollanin pohdinnoilla, miten teollinen ruoantuotanto on itse asiassa köyhdyttänyt ruokavaliotamme. Ruokamme koostuu vain muutamista kasveista, joita on käsitelty hyvin pitkälle teollisiksi elintarvikkeiksi. Verrattuna villeihin kasveihin jalostetuissa tuotantokasveissamme on huomattavasti enemmän energiaa, hiilihydraatteja ja valkuaisia ja huomattavasti vähemmän suojaravintoaineita.

Kun ruokamme on jalostettu maataloudessa ja prosessoitu teollisuudessa mauttomaksi, värittömäksi, hajuttomaksi ja ravintoköyhäksi, on siihen lisättävä keinotekoisia väri-, aromi- ja ravintoaineita, jotta se maistuisi ja olisi ravitsevaa. Geenimanipulaation avulla tapahtuva kasvien ja eläinten jalostus ei voi olla pelastuksena. Järkevämmältä kuulostaa ruokasysteemin muuttaminen niin, että se hyödyntää paremmin jo olemassa olevia mahdollisuuksia laadukkaamman ruoan tuottamiseen.