Rauli Mickelsson käy vaalianalyysissaan läpi vuoden 2015 tulokseen johtaneita poliittisia trendejä, sekä vertailee mahdollisten hallituskoalitio puolueiden ohjelmia keskenään yrittäen hahmotella mahdollisen hallitusohjelman sisältöjä. Millaista voisi olla tulevan hallituksen Ympäristö- ja energiapolitiikka, entä kuinka kävisi työllisyyden ja perustulon? Miten julkiset palvelut jatkossa järjestettäisiin?
Vihreiden kulta-aika sijoittui vuosiin 2009 ja 2010, silloin puhuttiin paljon ilmastonmuutoksesta, integraation ja globalisaation vaikutuksista rakentavaan sävyyn sekä myös sukupuolten ja vähemmistöjen tasa-arvosta. Tuolloin kahdeksan eduskuntapuolueen puheenjohtajista neljä oli naisia, nainen oli sekä presidenttinä että pääministerinä, vihreilläkin oli eduskunnassa 15 paikkaa. Vihreitten ajatukset ekologiasta ja tasa-arvosta olivat levinneet läpi koko yhteiskunnan, eräänlaiseksi ajan ideologiaksi.
Vuonna 2010 tuli vastaisku. Rasistiset ja ihmisoikeuksia vastustavat ajatukset ilmestyivät politiikan agendalle. Tuolloin ilmaistut perinteiset heteronormatiiviset miehen roolit kiistivät tasa-arvovaatimuksia. Perussuomalaiset ja heissä mukana olevat ”hommafoorumilaiset” käyttivät vapaamielisiä ja ekologisia ajatuksia omien identiteettiensä luomiseen, ei hyväksyen, vaan vastustaen niitä. ”Kukkahattutädistä”, mokuttajasta, suvaitsevaistosta ja punavihreistä stalinisteista tuli hyviä olkiukkoja.
Globaalista angstista tuli keskeinen tekijä politiikkaan. Pelättiin maailmallistumista, vapaamielisyyttä ja vähemmistöjä. Näiden päälle tuli vielä eurokriisi, jonka turvin perussuomalaiset saivat ennennäkemättömän voittonsa eduskuntavaaleissa. Tämän ylittävään suoritukseen on Suomessa päässyt ainoastaan SKDL vuoden 1945 vaaleissa, joka sai eduskuntaan 49 paikkaa. Tosin lähtökohtana olivat poikkeusolot, ennen vaalivuotta kommunistinen puolue oli kielletty. Vuoden 2011 vaalit merkitsivät vihreille ennennäkemätöntä tappiota, kolmannes kansanedustajapaikoista meni.
Ylileveä sixpack-hallitus koottiin poikkeusoloissa, hoitamaan eurokriisiä ja rakenteellisia uudistuksia, globaaliangstinen ja nationalistispopulistinen perussuomalaiset puolue pystyi puoluetuenkin turvin lihottamaan puolueorganisaatiotaan. Vihreiden hallitustaival oli sekä voitollinen että tappiollinen, suurin tappio oli Fennovoiman ydinvoimalupa ja suurimmat voitot koskivat luonnonsuojelua ja sosiaaliturvaa.
Vuoden 2015 eduskuntavaalien voittajat olivat vuoden 2011 vaalien suurimmat häviäjät keskusta ja vihreät. Keskustasta tulee itsestään selvästi pääministeripuolue, mutta hyötyykö vihreät lainkaan voitostaan? Miten käy vihreiden tavoitteiden eri hallitusvaihtoehdoissa? Hallitusvaihtoehtoja on neljä: perusporvarihallitus (kesk, ps, kok, 124 paikka), viherporvarihallitus (kesk, kok, vihreät, rkp, 113, paikkaa), peruspunamulta (kesk, ps, sd, rkp, 131) ja viherpunamulta (kesk, sd, vihr, rkp, 108 paikkaa). Todennäköisin näistä on perusporvarihallitus, mutta peruspunamultakin on mahdollinen. Muut kaksi vaihtoehtoa vaikuttaa epätodennäköisiltä.
Tarkastelen tässä kirjoituksessa hallitusvaihtoehtoja vihreiden tavoitteiden näkökulmasta. Päälähteenäni oleva vihreiden vaaliohjelma oli jäsennelty kymmeneen tavoitteeseen. Vertaan näitä tavoitteita mahdollisten hallituspuolueiden vastaaviin tavoitteisiin ja hahmotan miten vihreiden tavoitteille käy. Olen käyttänyt materiaalina myös vaalinaluskeskusteluja.
Ilmastonmuutos, ympäristö ja energia
Puolueilla on ensiyön oikeus johonkin yhteiskunnan sektoriin: sosiaalidemokraateilla hyvinvointivaltioon, kokoomuksella yrityselämään, keskustalla aluepolitiikkaan ja vihreillä ympäristöön . Ekologinen liike toi ympäristöasiat puolueiden ohjelmiin. 1970 – luvulla ympäristöstä puhuttiin muutamalla rivillä, sen jälkeen ympäristöteema laajeni kappaleiksi, 1980 – luvulla luvuiksi ja 1990 – luvulla ohjelmien lähtökohdiksi. 2000 – luvulla ilmastonmuutos oli kaiken politiikan lähtökohta ja päätepiste, kunnes teemaan kyllästyttiin ja esimerkiksi perussuomalaiset jopa kiistivät sen olevan ihmisen aiheuttama. Tämän jälkeen ilmastonmuutos ja ympäristö ovat olleet keskeisin asia ainoastaan vihreille. Vihreiden kymmenen kohdan vaaliohjelmassa ympäristöasioita käsitellään painokkaasti kolmessa luvussa, mutta ympäristönäkökulma näkyy myös kun käsitellään vihreää teollisuutta. Vihreät vaativat kotimaisen uusiutuvan energian vallankumousta, kunnianhimoista ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikkaa ja Suomen nostamista ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijäksi. Muiden puolueiden vaaliohjelmissa ympäristöä enemmän painoa saavat työttömyys ja valtion velka.
Mahdolliselle perusporvarihallitukselle ympäristöpolitiikka ei ole se tärkein asia. Eniten sitä korostaa keskusta, joka haluaa edistää biotaloutta. Puolueen ohjelman mukaan fossiilisten polttoaineiden osuutta on vähennettävä kolmannekseen vuoteen 2030 mennessä ja Helsingistä pitää tehdä hiiletön vuoteen 2025 mennessä. Kokoomukselle ja perussuomalaisilla ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on välillistä sen tulee tukea työllisyyttä ja kasvua. Perussuomalaiset haluaa energiaomavaraisuuden tuntuvaa nostamista, sekä suomalaisen teollisuuden suosimista, joka on jo nyt matalapäästöistä. Kokoomuksen mukaan Suomen pitää olla puhtaiden ratkaisujen edelläkävijä, mutta toisaalta ohjelmassa laitetaan päävastuu ilmastopolitiikasta kansainvälisille sopimuksille. Porvarihallituksen puolueet haluavat pitää ”energiapaletin leveänä” ja kannattavat myös ydinvoimaa. Puolueiden kantaa turpeen tuotantoon ei mainita, mutta muusta keskustelusta tiedämme, että kanta on porvarihallituksen puolueilla pääosin myönteinen.
Kaikki mahdollisen porvarihallituksen ministerit ovat henkilöautopuolueista. Populistipuolueena perussuomalaiset esittävät ohjelmassaan ratkaisuja, jotka heti näkyisivät kouriintuntuvasti kansalaisille. He esittävätkin autoveron poistamista. Kokoomus ei ole aivan näin radikaali, se vaatii ainoastaan autojen hankinnan yhteydessä maksettavan veron alentamista sekä polttoaineveron ja vuosittain maksettavan autoveron korottamista. Kotimaisen energiapolitiikan keskeisimmät kiistakysymykset ovat ydinvoima ja turvetuotanto.
Ympäristö- ja maatalousministeriön yhdistämisestä ei ohjelmissa puhuta sanakaan, mutta esitys on tullut vaalinaluspuheissa selvästi esille. Sitä kannattavat kaikki perusporvaripuolueet. Sen sijaan jos hallitusvaihtoehdoksi tulisi peruspunamulta, tulisi ministeriöiden yhdistämisestä riidan aihe, koska sosiaalidemokraatit vastustavat sitä. Sosiaalidemokraatit toisivat peruspunamultaan myös muita ympäristöpainotuksia. Porvarihallitus ei rakentaisi Helsingin Pisara-rataa, mutta sen toteuttaminen on sosiaalidemokraateille tärkeä asia, siksi se olisi peruspunamullan tavoitteena. Yksi peruspunamullan kiistanaihe olisi myös Kollajan allas, jonka porvarihallitus rakentaisi, mutta jota sosiaalidemokraatit vastustavat.
Viherpunamullassa vihreä ympäristöpolitiikka saisi biotaloudessa tukea keskustalta sekä sosiaalidemokraateilta raideinvestoinneissa ja luonnonsuojeluasioissa. Vihreiden vaaliohjelmassa haluama kansallispuistoverkon laajentaminen saattaisi onnistua. Sosiaalidemokraatit suhtautuvat vihreiden kannattamiin energia- ja ympäristöveroihin suopeammin kuin porvaripuolueet ja varsinkin perussuomalaiset.
Viherporvarihallitukseen päädyttäisiin, jos neuvottelut perussuomalaisten kanssa kariutuisivat ja sosiaalidemokraatit haluaisivat jäädä oppositioon. Porvarihallitukseen verrattuna mukaan tulisi vihreä painotus ja perussuomalaisten poissaolo merkitsisi, että ilmastonmuutoksen torjuntaan ei suhtauduttaisi niin välinpitämättömästi ja myös välineellisesti kuin perussuomalaiset vaaliohjelmassa haluaisivat. Kiistoja tulisi henkilöautoliikenteen veroista, turvetuotannosta ja siitä suositaanko henkilöauto- vai raideliikennettä, sekä tietysti Kollajan altaasta. Ainoastaan vihreät puhuvat ohjelmassaan luonnonsuojelualueiden verkostojen laajentamisesta. Hallitukseen pitäisi ottaa mukaan vielä kristillisdemokraatit, jotta vihreillä ei olisi vaa´ankieliasemaa. Voisiko viherporvarihallitus olla toiselta nimeltään viherpesuhallitus.
Työllisyys ja perustulo
Vihreiden vaaliohjelmassa työntekoon on otettu sekä työnantajan että työntekijän näkökulma. Työnantajana tällöin on pienyrittäjä, jolle halutaan muun muassa sosiaaliturvaa ja helpotusta ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa. Sukupuolten tasa-arvoa korostavana puolueena vihreät haluavat jakaa lastenhoitovastuun isälle ja äidille sekä heidän työnantajilleen. Vihreiden kärkitavoitteena on myös perustulo, joka tulee vaikuttamaan niin työelämään kuin sosiaaliturvaan.
Kokoomuksen vaalislogan ”työn kautta” voisi hyvin olla myös sosiaalidemokraattien. Niin paljon puolueen työeetos muistutti aiempia sosiaalidemokraattien mainoslauseita. Mutta kokoomuksen näkökulma työelämään on korostetutusti työnantajan, vaikka työelämän parannuspuheet saavat myös huomiota. Voidaan olettaa, että keskusta ja perussuomalaiset hyväksyivät suuren osan kokoomuslaisista reformeista, vaikka ne koskevat aika tavalla työntekijöiden oikeuksien kaventamista.
Kokoomus haluaa, että työn vastaanottaminen on tehtävä houkuttelevammaksi. Tämä siis merkitsisi niin kutsuttujen kannustusloukkujen purkamista, kuten esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoajan lyhentämistä. Porvarihallitus kaventaisi työntekijöiden oikeuksia työttömyyttä vastaan kamppaillessaan, mutta toteuttaisiko se perustuloa. Keskusta tavoittelee perustuloa, mutta ei ole täsmentänyt millaista. Kokoomuslaiset eivät ole ilmaisseet vaaliohjelmassaan mitään asiasta, kuten eivät perussuomalaisetkaan. Näin voisi perustulon toteuttaminen jäädä toissijaiseksi tavoitteeksi. Kokoomuslaisten yksi tavoite on työperäisen maahanmuuton lisääminen, jota vihreätkin ohjelmassaan vaativat. Tämä tuskin onnistuisi perusporvarihallitukselta, koska perussuomalaiset ovat profiloituneet kielteisellä maahanmuuttopolitiikallaan.
Peruspunamultahallituksen kokoamisen yksi syy olisi Sipilän toivoman yhteiskuntasopimuksen solmiminen. Sipilän puoluetoverilla Esko Aholla oli karmeat kokemukset kun hän ei kuunnellut ammattiyhdistysliikettä 1990 – luvun alussa. Sosiaalidemokraatit olisivat hallituksessa toisaalta panttivankeja, mutta myös tuomassa ammattiyhdistysliikkeen näkemyksiä esiin. Näin ollen perinteinen työelämä voisi paremmin, mutta uuden työn muodot jäisivät katveeseen. Perustulo ei olisi peruspunamullalle edes toivottava tavoite vaikka keskusta on sille tukensa ilmoittanut.
Sen sijaan voisi olettaa, että viherpunamultahallitus voisi jo innostua perustulokokeilusta, koska sitä kannattavat niin vihreät kuin keskustakin. Myös sosiaalidemokraattien kentässä on perustulosta eri näkemyksiä, puheenjohtaja Rinnekin on esittänyt työttömyysturvan korjaamista.
Viherporvarihallituksessa olisi kaksi perustulopuoluetta, keskusta ja vihreät. Ongelmana on kuitenkin se, että perustulomalleja on erilaisia, perustuloa ovat esittäneet aikanaan vasemmistolainen Adré Gorz ja oikeistoliberalistinen talousteoreetikko Milton Friedman. Hallitus voisi aukaista oven perustuloajattelulle, mutta kiista syntyisi siitä millainen perustulosta tulisi.
Yhteiskunnalliset palvelut
Perusporvarihallitus ei saisi aikaan kovin suuria riitoja soten toteuttamisessa. Voi olla hyvinkin, että uudistus luisuu keskustaan haluamaan maakuntamalliin, joka on lähellä myös vihreiden ja perussuomalaisten mallia. Kokoomuksen kanssa ristiriitaa tulisi siitä millainen osuus jäisi yksityisille lääkäripalveluille.
Saattaa olla, että myös sosiaalidemokraatit hyväksyisivät peruspunamultahallituksessa jonkinlaisen maakuntamallin, mutta korostaisivat palvelujen julkista roolia.
Koulutuksessa on joitakin erilaisia näkökantoja. Kokoomuksen vaaliohjelma korostaa implisiittisesti koulutuksen välineellisyyttä. Tätä vastustavat lähes kaikki monestakin syystä. Todennäköistä on, että lukukausimaksukiista syntyy taas, varsinkin jos vihreät ovat oppositiossa.
Vaikka vihreät saivat vaalivoiton, saattaa olla, että seuraavat neljä vuotta ovat vihreiden kannalta enemmän taantumuksellisia kuin edistyksellisiä, koska lähimmät potentiaaliset yhteistyökumppanit jäivät tappiolle. Elämme toisaalta globaaliangstista aikaa, josta on todisteena perussuomalaisten vaalivoitto ja sitä myöten lisääntynyt pelko muukalaisia ja muualta tulleita vaikutteita kohtaan. Toisaalta elämme muutosten aikaa, jossa maailma ymmärretään yhä enemmin politiikan teon maantieteelliseksi ulottuvuudeksi. Jälkimmäisestä trendistä ovat todisteena vihreiden hyvä menestys sekä eduskunta- että presidentinvaaleissa.
Lähteet:
– Vaaliohjelmat vuoden 2015 eduskuntavaaleihin: Keskusta, Kokoomus (Vaaliohjelma, Työlista-ohjelma), Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset (Pääteesit, Talouspoliittinen ohjelma), RKP, Sosialidemokraatit, Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto.
– Rauli Mickelsson: Samanlaiset ja erilaiset puolueet (Turku 1999)
– Rauli Mickelsson: Suomen puolueet (Tampere 2007)