1990-lama aiheutti lähikirjastojen kadon. Seiniä on korvattu kumipyörillä, mutta voiko kirjastoautoilla vastata kaikkiin tarpeisiin?
Helposti käveltävä etäisyys riippuu henkilöstä, mutta kirjasto on yksi niistä julkisista palveluista, johon suuri osuus suomalaisista haluaa päästä nopeasti ja helposti käsiksi.
Vielä 1980-luvulla kirjahyllyjen rikkumatonta hiljaisuutta vahtivat tarkkakorvaiset kirjastotädit. Noista ajoista yhteiskunta ja sen mukana kirjasto ovat muuttuneet hengästyttävää tahtia. Nykyään kirjaston henkilökunnan on taivuttava moneen, sillä enää pelkkä tietomateriaalin luokittelu ja tallentaminen, lainojen anto ja palautusten vastaanotto ei riitä.
Tämän päivän kirjastojen palveluvalikoimaa rajoittaa vain mielikuvitus. Useiden kaupunkien kirjastoista voi kirjojen sekä ääni- ja kuvatallenteiden lisäksi lainata erilaisia liikuntavälineitä ja jopa porakonetta. Lähikirjastoissa pidetään mm. seniorimuskaria, perhekahvilaa ja ompeluseuraa yhteistyössä yhdistysten, yritysten ja kunnan muiden toimijoiden kanssa. Siellä voi myös editoida ja digitoida kotivideot ja vanhat valokuvat.
Ja nykyään kirjastossa myös työskennellään, kun tarjolla on rauhallinen ja maksuton tila, langaton verkko sekä tarvittaessa myös tulostin ja kopiokone. Esimerkiksi kouluihin verrattuna kirjastoilla on korkea käyttöaste, sillä tiloja käytetään aamusta iltaan ja asiakkaat ovat kaikenikäisiä.
– Kirjasto on helposti lähestyttävä paikka ja lapsillekin turvallinen ympäristö. Näen, että kirjastolla on jopa lastensuojelullinen tehtävä. Kirjastopalvelut ovat yhteisöä lujittava voima, totesi Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekahvilan aktiivi Laura Starckjohann taannoin Lahden Kirjamessuilla.
Lakkautusuhan alla
1990-luvun laman vaikutuksesta kirjastoverkkoa karsittiin rankasti. Lähikirjastot saivat lähteä ja palveluja keskitettiin isompiin yksiköihin. Aikanaan Suomi toipui lamasta, mutta kirjastoverkko jatkoi supistumistaan. Vuosittain lakkautetaan edelleen kolmisen kirjastoa.
Helsingin kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Mari Luolamaa vastaa Viikin kirjaston lastenkirjastotyöstä. Hän kokee nykyresurssit riittävinä.
– Määrärahoja on ainakin meillä tarpeeksi ja saamme hankittua tarvittavan materiaalin. Oheistoimintaa tehdään paljon ja sillä saavutetaan uusia käyttäjiä. Joka vuosi alueen kaikki eskarit, kolmoset ja seiskat kutsutaan kirjastokäynnille ja hoidetaan kaikille kirjastokortit kuntoon. Lisäksi on paljon yhteistyötä päiväkotien ja palvelukeskusten kanssa.
Helsingissä kirjasto on tyytyväisyyskyselyissä joka vuosi kaupungin kolmen parhaan palvelun joukossa. Helsingin kaupunki onkin luvannut, ettei lähikirjastoja lakkauteta rakennettavan tulevan keskustakirjaston vuoksi. Aika näyttää, miten lupaus pitää.
Sillä aikaa keskittämiskeskustelut jatkuvat ympäri maata, kuten Kuopiossa, Oulussa, Seinäjoella, Jyväskylässä ja Lahdessa. Tehdyt tai suunnitellut kuntaliitokset tuovat lakkautuskeskusteluun oman sävynsä.
Mahdolliset kirjastoverkon supistamiset voidaan kunnan päätöksenteossa piilottaa osaksi isompia kokonaisuuksia. Jopa niin, että asiaan perehtyneenkin päättäjän on vaikeaa ymmärtää, mistä oikeastaan ollaan päättämässä.
Näin kävi Lahdessa. Kaupunginvaltuusto hyväksyi viime kesäkuussa palvelukonseptin, joka kirjastojen osalta tarkoittaa resurssien leikkaamista noin puoleen, mutta silti edellyttää laajaa palvelutuotantoa. Kirjastotoimenjohtaja Marja Malminen tuomitsi epärealistisen linjauksen tuoreeltaan.
DIY
Puolestapuhujia onneksi löytyy. Kirjastojen ystäville perustettiin viime kesänä valtakunnallinen järjestö nimeltä Lähikirjastojen puolesta ry, jonka kunniajäsenistä löytyy runsas joukko nimekkäitä kulttuurivaikuttajia.
Lisäksi lakkautettuja kunnankirjastoja korvaamaan on perustettu yksityisiä, niin sanottuja kansalaistoimijoiden kirjastoja. Esimerkiksi Hämeenkosken Putulassa yksityistä kirjastoa on ylläpidetty vapaaehtoisvoimin jo yli kaksikymmentä vuotta.Vapaaehtoisena kirjastossa työskentelevä Anne Vallinen kertoo, että Putulassa on noin 70 asukasta, mutta kirjastokortteja löytyy jopa 300 asiakkaalta.
– Asiakkaina on paljon kesämökkien omistajia ja lähikuntien asukkaita. Alussa hanke kohtasi paljon epäilyä siitä, miten kirjastotoimintaa voivat järjestää siihen kouluttamattomat ihmiset. Nyt kylässä nyt toimiva kirjasto, jossa toimivat myös galleria ja kirpputori.
Myös Turussa sijaitseva Martin lähikirjaston toimii nykyään vapaaehtoisvoimin. Taustalla on Turun syksyllä 2008 valmistunut uusi pääkirjasto, mikä aiheutti Martin lähikirjaston lakkauttamisen. Turkulaisessa Pro-Kirjasto-liikkeessä vuosia vaikuttanut Pirjo Haapala harmittelee, kuinka yksityiset kirjastot helposti profiloituvat tietyn porukan käyttöön, vaikka ne olisivatkin kaikille avoimia.
Haja-asutusalueilla kiertävät ja suljettuja koulu- sekä laitoskirjastoja korvaavat kirjastoautot ovat monille tärkeä palvelu. Kirjastoautoissa on monipuolinen, vaihtuva valikoima teoksia. Lainaamista laajempaa toimintaa ei kumipyörien päälle kuitenkaan synny.
Onkin mielenkiintoista havaita, kuka sivistystyön puolesta tänä päivänä puhuu. Ennen yhteiskunnallinen eliitti halusi sivistää kansaa, mutta nykyisessä keskustelussa tavalliset asukkaat haluavat muistuttaa oikeudestaan lähikirjastoihin.
Lisätietoa
Mikkola, Ilkka 2006. Kansa, kirjastot ja katkoshetki. Lähikirjastojen lakkautuksia vastustavien mielipidekirjoitusten diskurssianalyyttistä tarkastelua.
Säärelä, Riikka 2001. Kansalaistoimijoiden kirjastot.