Vuonna 1961 tapahtui paljon. Kylmä sota oli jäätävää. Kennedystä tuli Yhdysvaltain presidentti. Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana euroviisuissa ja liittyi Euroopan vapaakauppajärjestöön. Gagarin lensi avaruuteen. Kekkonen hoiteli Suomen ja Neuvostoliiton välille puhjennutta noottikriisiä. Maanpuolustuskurssit perustettiin ja betonoitiin osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Ympärivuotinen lobbauskone
Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi on Suomen järein lobbausorganisaatio. Kursseja järjestetään neljästi vuodessa ja niiden läpi on tähän mennessä lingottu jo 8525 korkeassa asemassa toimivaa suomalaista. Kurssilaisista 15 prosenttia on naisia. Kursseja ihaillaan, kadehditaan ja parjataan. Niitä on kutsuttu aikuisten rippileireiksi ja aivopesuloiksi, joissa suomalainen eliitti koulitaan uskolliseksi puolustusvoimain näkökulmalle ja erityisesti ikuisille määrärahojen korotustoiveille.
Kurssitettavien asenteeseen vaikuttaminen oli ainakin alussa myös julkilausuttu tavoite. Vuonna 1960 perustettiin Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunta, jonka ensimmäisessä kokouksessa määriteltiin opetuksen taustavaikuttimia. Silloinen puolustusvoimain komentajaSakari Simelius totesi puheessaan, että neuvottelukunnan tuli “saada syntymään myönteinen suhtautuminen asiaan niissä piireissä, mistä koulutettava henkilöstö kursseille saapuu”.
Koulutettavat haluttiin alusta pitäen rekrytoida yhteiskunnan huipulta: politiikan, talouden, tieteen, virkamiehistön, järjestö- ja elinkeinoelämän sekä median keskeisistä asemista.
Maanpuolustuskurssien nykyinen johtaja, eversti Heikki Välivehmas, kavahtaa sanaa lobbaus. Eikö kurssilla muka olekaan tavoitteena sitouttaa eliitti uskolliseksi puolustusvoimain näkökulmalle ja toiveille?
– Lobbaus-sana on vaarallinen, koska kurssilaiset ovat niin fiksuja, että osaavat tehdä saamastaan informaatiosta johtopäätökset ihan itse. Lobbaaminen kääntyy nopeasti itseään vastaan. Ei tämä ole vain puolustusvoimien juttu. Kurssin curriculum on 116 tuntia eli 3,5 viikkoa. Sotilaallinen puolustus on yksi pieni pala siitä kaikkien muiden yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen lisäksi, Välivehmas toteaa.
Hän korostaa, että jokaisella taholla on mahdollisuus tuoda oma asiansa esiin, myös määrärahatarpeet.
Jokaisella kurssilla käy noin 60 ulkopuolista luennoitsijaa. Välivehmas painottaa monta kertaa, ettei kursseilla ole kyse vain puolustusvoimista.
– Aika moni naisosallistuja kertoo ensimmäisenä aloitusaamuna sanoneensa lapsille kotona, että äiti lähtee nyt sotimaan. Sitten ihmetellään, missä ne pyssyt ovat.
Yhteiskunnan keskeisessä asemassa oleville ihmisille halutaan Välivehmaan mukaan järjestää koulutusta, että heillä olisi paremmat valmiudet vastata mahdollisiin kriisitilanteisiin. Yhteiskunnan kokonaisvalmiudet ovat kuulemma paremmat, kun johtavissa asemissa olevat suomalaiset ovat perehtyneet siihen, miten valtiota johdetaan kriisitilanteissa.
Valtakunnallisten kurssien järjestämisvastuu annettiin alun alkaen puolustusvoimille, eikä sitä ole oikeastaan kyseenalaistettu. Organisaatio luotiin keskellä kylmää sotaa, ja sen tehtävänä oli panna käytäntöön “totaalisen maanpuolustuksen” valmiudet. Totaalisuus tarkoitti, että aseellisen varautumisen lisäksi oli huomioitava, että puolustus koski kaikkia ihmisiä ja elämänalueita, myös psykologista ulottuvuutta.
Suurvaltojen retorinen sapelinkalistelu oli omalta osaltaan totaalista. Ydinasepelote teki sodankäynnistä koko kansaa koskettavan asian. Nykyään ei puhuta totaalisesta maanpuolustuksesta, vaan kokonaisturvallisuudesta. Se tarkoittaa siviilialojen ja puolustusvoimien näkökulmien kokonaisuutta.
Valtakunnallisia maanpuolustuskursseja järjestetään neljästi vuodessa. Yhden kurssin järjestäminen maksaa noin 30 000–35 000 euroa. Summa pitää sisällään kaiken mahdollisen, kuten kurssilaisten virkaehtosopimuksen mukaiset matkakulut, majoituskulut, opintomateriaalit ja opettajapalkkiot.
Valtakunnallisten pitkien kurssien lisäksi järjestetään myös lyhyempiä erityiskursseja. Ne liittyvät usein jonkun tietyn teeman ympärille, kuten esimerkiksi kyberpuolustukseen tai finanssialan varautumiseen. Kurssipäiviä kertyy yhteensä 3600, kun kaikki kurssit lasketaan yhteen. Kurssilaisia on 595 henkeä vuodessa.
Kurssitoiminnan kokonaiskustannukset ovat puolisen miljoonaa euroa kalenterivuodessa. Kurssien järjestämiseen liittyvät välittömät menot nielevät noin 260 000 euroa. Sen lisäksi kulunkeja tulee lähes toinen mokoma Maanpuolustuskurssien henkilökunnan palkoista. Kurssia pyörittää ympärivuotisesti viisi henkilöä: johtaja, apulaisjohtaja, opistoupseeri ja kaksi toimistosihteeriä. Näihin kuluihin ei ole laskettu puolustusvoimain tai muiden hallinnonalojen luennointeja ja opetusta, koska niiden pitämisen katsotaan kuuluvan virkamiesten ja sotilaiden normaaliin työnkuvaan.
Kun maanpuolustuskurssi on käyty, se ei kuulemma “pääty ikinä”, kuten eversti Välivehmas toteaa. Viisi vuotta kurssin käymisen jälkeen annetaan kurssipäivitys eli jatkokurssi. Sen jälkeen kutsutaan taas viiden vuoden kuluttua täydennyskurssille. Nämä eräänlaiset kertausharjoitukset varmistavat, että kurssien agenda ja syntyneet verkostot eivät pääse unohtumaan. Eikä tässä vielä kaikki: kurssin käyneet voivat liittyä jäseneksi Maanpuolustuskurssiyhdistykseen, joka pitää tunnelmaa yllä hamaan tulevaisuuteen.
Viimeistään yhdistyksen jäsenyys takaa päättymättömän kurssin: liittyneet saavat kutsuja yhdistyksen järjestämiin “turvallisuuspoliittisiin iltoihin” sekä neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Maanpuolustus-lehden kotiin kannettuna. Lehden levikki on yli 12 000 kappaletta. Iltamiin on eksklusiivinen pääsy vain yhdistyksen jäsenillä. Tosin median edustajat saavat olla paikalla esitysten ajan.
Harva organisaatio pystyy ylläpitämään näin tiivistä suhdetta kurssittamiinsa ihmisiin. Eversti Välivehmas on tyytyväinen yhdistyksen vetovoimaan.
– Kurssit muodostavat yleensä aika tiiviin porukan. Kurssin jälkeen yhteydenpitoa jatketaan omaehtoisesti. Tiedossamme on, että kurssien omia, vapaamuotoisia tapaamisia on noin sata vuodessa.
Kurssit siis jatkuvat suorastaan itsestään. Maanpuolustuskurssiyhdistyksellä on muitakin bonusherkkuja tarjolla jäsenilleen – “turvallisuuspoliittisia matkoja”.
– Brysselissä on viime vuosina käyty, mutta muitakin kohteita on ollut, eversti Välivehmas kertoo.
Meneekö lobbaus perille? Vaikka lobbaus-sanasta ei maanpuolustuskurssien järjestäjätaholla pidetä, on kiinnostavaa tarkastella kurssin käyneiden poliitikkojen ja maanpuolustusmielipiteiden suhdetta.
A-studio selvitti kuluvan vuoden marraskuussa, että yhteensä 75 prosenttia kansanedustajista on käynyt maanpuolustuskurssin. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä kurssin käyneiden osuus oli suurin – 91 prosenttia. Keskustan edustajista kurssin on käynyt 86 prosenttia, kristillisdemokraattien edustajista 83 prosenttia, sosialidemokraattien edustajista 71 prosenttia ja RKP:n edustajista 70 prosenttia. Vihreistä kansanedustajista tasan puolet on käynyt kurssit ja vasemmistoliitosta vähiten, 35 prosenttia. Vain vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat ovat olleet eri mieltä puolustusmäärärahojen nostotarpeesta. Isoimmat puolueet ja kursseille ahkerimmin osallistuneet eduskuntaryhmät ovat kannattaneet 150 miljoonan euron määrärahakorotustarvetta.
Suomen suurin verkottaja
Kurssitettavat saavat kolmen ja puolen viikon kurssin aikana kuulla asiantuntijoita eri hallinnonaloilta ja organisaatioista. Sen lisäksi kurssilla on internaattivaihe, joka järjestetään puolustusvoimien kohteessa eli jossain varuskunnassa. Siellä käydään muun muassa sovellettu harjoitus, jossa jokaiselle jaetaan oma kriisiajan tehtävä. Kuvitteellista kriisiä ratkottaessa viimeistään toteutuu kurssin yksi julkilausuttu agenda: osallistujat verkostoituvat.
Puolustusvoimat on siis käytännössä Suomen suurin eliitin verkottaja. Kuluvan vuoden marraskuussa pidettiin kurssi numero 211. Numerot ovat tärkeitä, ne tatuoituvat jokaisen osanottajan mieleen ja liimaavat symbolisesti porukan yhteen. A-studio teki marraskuussa 211. kurssista pienen reportaasin. Toimittaja Anna Moilanen haastatteli yhtä osallistujaa, toimitusjohtaja ja pääomasijoittaja Kimmo Palmua, joka piti kurssille osallistumista kunniana.
– Hauskaa ohjelmaa ja ruokaa tarjotaan, tämähän on kuin partioleirillä, Palmu totesi.
Partioleiritunnelma syntyy etenkin internaattivaiheessa.
– Kun nukutaan samassa varusmiestuvassa ja ollaan yhdessä pitkät päivät, verkottuminen tapahtuu itsestään. Arvostamme todella paljon sitä uhrausta, että kurssilaiset ovat käytännössä kolme ja puoli viikkoa poissa työpaikaltaan.
Ilmaan on heitetty kysymys, onko puolustusvoimien tehtävä edistää suomalaisen eliitin verkostoitumista. Välivehmaan mielestä on.
– Tämä tehtävä on puolustusvoimille annettu. Me vain junailemme palikat yhteen.
Eversti Välivehmas sanoo, että häneltä kysytään usein, miten kursseilla menee.
– Hyvin menee. Siihen on neljä syytä. Ensinnäkin kokonaisturvallisuuden toimijoiden kenttä on erittäin sitoutunut tukemaan kurssien opetusta. Asiantuntijat tulevat mielellään pitämään laadukkaita esityksiä ja ovat sitoutuneet tähän. Toinen juttu on, että puolustusvoimien johto näkee tämän hyvin tärkeäksi. Kolmanneksi: kurssille on tunkua, tämä herättää edelleen kiinnostusta. Neljänneksi: yhdistyksen tukema “kurssi ei pääty ikinä” -ajattelu edistää tätä toimintaa.
Kukaan ei voi väittää, etteikö kurssittaja olisi onnistunut työssään. Kurssikutsun saaminen on vastaanottajalle suorastaan tae siitä, että on ”joku” ja kuuluu eliittiin. Mutta näemmekö joskus päivän, jolloin kurssien järjestämisvastuu ei olisikaan vain puolustusvoimien käsissä? Tai olisiko tulevaisuudessa mahdollista, että kansanedustajat ja muut merkittävissä asemissa olevat ihmiset viettäisivätkin kolme ja puoli viikkoa sosiaali- ja terveysministeriön järjestämällä kurssilla? Olisiko sillä vaikutusta sosiaali- ja terveyshallinnon määrärahakehitykseen päätöksenteossa? Näitä kysymyksiä kannattaa kysyä.
Kurssien järjestämisvastuun kierrättämisestä ei ole koskaan vakavasti puhuttu. Järjestämisvastuun laajentaminen voisi kuitenkin tarjota entistä monipuolisempia lähestymistapoja turvallisuuskysymyksiin.
Kirjallisuutta:
KOHVA, Matti & HAUTAMÄKI Jussi 1992: Berliinin kriisistä Maastrichtin sopimukseen – Muistiinmerkittyä Maanpuolustuskurssien ja -yhdistyksen 30-vuotistaipaleelta 1961-1991.
KOLBE, Laura 2011: Yhteistä turvallisuutta rakentamassa. Maanpuolustuskurssiopetuksen ja –yhdistyksen vaiheita 1961-2011.
METSÄMÄKI, Mikko 2006: Suomen PR-voimat. Teoksessa Sanna Rummakko (toim.): Tahdon asia – suomalainen maanpuolustus murroksessa.