Harvat ymmärsivät, kuinka suuret vaikutukset Georgian sodalla vuonna 2008 oli Euroopalle. Silloinen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb kyllä kutsui puheessaan päivämäärää 080808 merkkipaaluksi geopolitiikassa. Kyse oli valitettavasti merkkipaalusta sanan ikävässä merkityksessä.
Vielä 2009 EU:ssa oli vallalla täysin erilainen käsitys geopolitiikasta ja Euroopan turvallisuudesta. Viimeistään Ukrainan kriisi on paljastanut uudelleen jaon idän ja lännen välillä. Etykin henki on kadonnut. Maailman jäätyneet konfliktit ovat keskittyneet EU:n itäiseen naapurustoon: EU:n kuudesta itäisen kumppanuuden jäsenmaasta viidessä on jäätynyt konflikti. Azerbaidžan ja Armenia kiistelevät Vuoristo-Karabahista, Moldovassa on irtaantumista tavoittelevaTransnistria, Georgiassa Abhaasia ja Etelä-Ossetia. Itä-Ukrainan tilanne on luisumassa jäätyneeksi konfliktiksi. Itse asiassa kuudes itäisen kumppanuuden maa, Valko-Venäjä, on itsessään jäätynyt konflikti.
Unionin itäinen kumppanuus perustettiin vuonna 2009 edistämään EU:n ja mainittujen kuuden valtion yhteistyötä ja keskusteluja kaupasta, taloudesta sekä matkustamisesta rajojen yli. EU rahoittaa alueella kehityshankkeita ja Georgialla, Moldovalla ja Ukrainalla on EU:n kanssa tuoreet yhteistyösopimukset, joihin sisältyy kattavat vapaakauppasopimukset. Venäjä tosin on jarruttanut Ukrainan vapaakauppasopimuksen toimeenpanoa.
Itäisen kumppanuuden oli tarkoitus vakauttaa suhteita itänaapureihin. Jotkut näkevät sen aiheuttaneen liikaa epävarmuutta Venäjällä, mikä on osaltaan johtanut nykyiseen kriisiin. Komission tarkoituksena on uusia koko naapuruuspolitiikkansa, sekä itäinen että eteläinen. Onkin tärkeätä miettiä, miten parhaiten voidaan ehkäistä Ukrainan kohtalo. Mitä Venäjältä voidaan odottaa? Miten saadaan Venäjä ymmärtämään, että suhteiden syventäminen itäisten naapureiden kanssa ei ole Venäjän vastaista toimintaa? Entä täytyykö itäinen kumppanuus jakaa kahtia: EU-lähestymistä eniten tavoitteleviin Ukrainaan, Moldovaan ja Georgiaan, ja muihin? Nämä aiheet ovat pöydällä ensi toukokuussa Riiassa itäisen kumppanuuden huippukokouksessa.
Euroopan parlamentilla on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa eurooppalaiseen vakauteen, sillä vuonna 2011 perustettiin meppien ja itäisten kumppanuusmaiden parlamentaarikkojen välinen yhteistyöelin Euronest (virallisesti Euronestin parlamentaarinen edustajakokous). Parlamentilla on samanlaisia monipuolisia yhteistyörakenteita myös Välimeren Unionin, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren sekä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa.
Euronestin puheenjohtajana näen vuoropuhelun olevan mahdollisuus levittää monipuolista tietoa Euroopasta ja arvoistamme sekä käydä keskustelua yhteisistä tavoitteista ja haasteista, joilla on vaikutus myös turvallisuustilanteellemme. Toimimme sillanrakentajina. Muun muassa energiaturvallisuus ja -riippuvuus Venäjästä on yhteinen huolenaiheemme, jonka ratkaisuista käymme keskustelua.
Taloudellisten suhteiden syventäminen on myös keino vähentää konfliktien mahdollisuutta. Euroopan parlamentti tekee paraikaa tutkimusta siitä, millaisia monimutkaisia ja muuttuvia taloussuhteita itäisillä kumppaneilla on EU:n ja Euraasian talousunionin kanssa, ja keskenään.
Usein kuitenkin takerrutaan liikaa miettimään rakenteita ja valtionrakennusta, kun huomio pitäisi olla maissa ja erityisesti jäätyneiden konfliktien keskellä elävissä ihmisissä ja heidän oikeuksissaan. Olenkin ehdottanut, että Euronest ja Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunta arvioivat oikeusvaltion toteutumista jäätyneissä konflikteissa ja antavat ehdotuksia siitä, miten niitä voisi parantaa. Tällä olisi merkittävä vaikutus, ei vain yksilöiden tilanteeseen, vaan myös alueen vakauteen.
Kaikkein paras tae hallinnon vastuullisuuden toteutumiselle on aktiivinen kansalaisyhteiskunta. Kansalaistoimijat pitääkin saada paremmin mukaan Euronestin työhön. Vain kunnollisen kansalaiskeskustelun kautta voimme rakentaa yhteisen näkemyksen vakaammasta tulevaisuudesta, jossa jäätyneitä konflikteja ei ole enemmän, vaan vähemmän, Euroopan, jossa ei ole kahtiajakautumista, eikä pelkoa sodasta.