Vihreiden tausta on neljässä liikkeessä: ympäristöliikkeessä, työväenliikkeessä, kansalaisoikeuksien liikkeessä ja rauhanliikkeessä. Väkivallattomuus on ja on alusta saakka ollut tärkeä osa vihreitä. Turvallisuuspolitiikasta vihreissä ollaan kuitenkin osin kovinkin eri kannoilla.
Puolueen uusimmissa ohjelmissa todetaan, että sotilasliittoon kuulumiselle ei ole tarvetta, puolustusyhteistyötä tehdään ensisijaisesti Ruotsin kanssa ja että asevelvollisuudesta pitäisi siirtyä sukupuolineutraaliin vapaaehtoiseen, tai vapaaehtoisten mahdollisessa puutteessa valikoivaan malliin. Eri vaiheissa on käyty keskustelua esimerkiksi siitä, että voidaanko sotilaalliset interventiot hyväksyä myös ilman YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä kansanmurhan ehkäisemiseksi tai pysäyttämiseksi, vaiko ainoastaan YK:n valtuutuksella.
Samoin keskustelua on käyty siitä, tuottaisiko vapaaehtoisuus maanpuolustuksessa sotahullujen armeijan, minkä verran sotilasmenoja voitaisiin leikata ja olisiko Nato-jäsenyys kannanotto Venäjän sotatoimia vastaan, vaiko tukea sittenkin Yhdysvaltain ongelmalliselle ulkopolitiikalle. Debatti vihreiden sisällä turvallisuuspolitiikasta on elävää ja tämä Tuuman numero osaltaan osallistuu siihen.
Maailma on näyttänyt tänä vuonna musertavammalta kuin aikoihin. Demokratiaa vaatineista mielenosoituksista Kiovassa on päädyttiin varsin lyhyessä ajassa Venäjän raskaisiin ja ilmeisellä tavalla kansainvälisen oikeuden vastaisiin toimiin Krimillä ja muuallakin Ukrainassa. Syyrian sisällissota vaatii jatkuvasti käsityskyvyn ylittäviä määriä ihmisuhreja, eikä näytä siltä, että ympäröivälla maailma olisi riittävästi halua ja kykyä puuttua tilanteeseen siviilien auttamiseksi. Israel hyökkäsi taas kesällä Gazaan. Unkarin kehitys kulkee autoritaariseen suuntaan ja perustuslakiin sementoidaan nykyisen hallitsevan puolueen valtaa. Rutiköyhä Länsi-Afrikka on kärsinyt ensin Malin konfliktista ja nyt ebola-epidemiasta.
Euroopan kriisit ovat vaikuttaneet vihreissä käytyyn turvallisuuspoliittiseen keskusteluun enemmän, kuin moni meistä olisi voinut kuvitella vielä vuosi sitten. Monet keskeiset poliitikot ovat alkaneet tähyillä kohti transatlanttista sotilasliittoa toiveikkain katsein. On selvää, että Nato näyttää houkuttelevalta juuri nyt, kun Venäjä on ryhtynyt toteuttamaan ekspansiivisia suurvaltapyrkimyksiään aktiivisesti. Samaan aikaan täytyy tietenkin muistaa, että vaikka Natoon liittyminen saattaisi asettaa Suomen selvemmin Venäjää vastaan, se asettaisi Suomen myös Nato-maiden, ennen muuta Yhdysvaltain, puolelle. On vaikea pitää järin houkuttelevana sitä, että olisimme Yhdysvaltain suurvaltapolitiikan takuumiehenä ja osallisena niissä konflikteissa, joita Yhdysvaltoihin liittyy.
Tässä Tuuman numerossa yritämme valottaa maailmaa monesta näkökulmasta, niin kotimaisin kuin kauempaa tulevinkin näkökulmin. Tuuma käsittelee muun muassa ISIS-järjestön islamilaista valtiota ja Unkarin tilannetta. Vihreiden sisäisistä ja enemmän kotimaisista kysymyksistä Tuuma paneutuu puolustusvoimien lobbauskoneistoon, Vihreiden Nato-kantoihin sekä ottaa asevelvollisuuteen kantaa tasa-arvonäkökulmasta.