Perustuloon siirtyminen muuttaisi opiskelijoiden toimeentuloa eri tavoin kuin muiden ryhmien. Opiskelijoiden toimeentulo paranisi, mutta veroaste nousisi. Nämä muutokset olisivat luultavasti yhteiskunnan kannalta taloudellisesti positiivisia, sillä ne ohjaisivat opiskelijoita lisätöiden tekemisen sijaan opiskelemaan. Tässä artikkelissa Henri Virta pohtii perustulon vaikutuksia opiskelijoiden toimeentuloon ja työssäkäyntiin.
Perustulon vaikutuksia koko väestöön on käsitelty laajasti. Sen sijaan erityisryhmät huomioiva keskustelu on ollut vähäistä. Opiskelijat muodostavat selkeästi oman erityisryhmänsä, jonka toimeentulo eroaa muusta väestöstä. Lisäksi korkeakouluopiskelijoita on runsaasti, noin 250 000, ja opiskelijoiden toimeentulo on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys myös siksi, että se vaikuttaa välillisesti opiskeluaikojen pituuteen ja korkeakoulutuksen resurssien käyttöön. Opiskelijoita on siis syytä tarkastella omana ryhmänään.
Vihreiden päivitetyssä perustulomallissa opiskelijat siirtyvät perustulon piiriin siten, että 560 euron kuukausittainen perustulo korvaa opintorahan ja asumislisän, jotka nykyään ovat yhteensä runsaat 500 euroa opintotukikuukaudelta. Jos opiskelija saa vuodessa opintotukea yhdeksän kuukauden ajan, koko vuoden keskimääräinen kuukausittainen toimeentulo on nykyisin noin 400 euroa. Opiskelijoiden toimeentulon pohjataso nousisi siis vihreiden mallissa noin 400 eurosta 560 euroon kuukaudessa. Opiskelijat eivät kuitenkaan ala vihreiden esittämässä mallissa saada yleistä asumistukea, joten heidän toimeentulonsa jää edelleen muita ryhmiä heikommaksi, vaikka se parantuukin nykyisestä. Vihreät pohtivat perustulomallissaan mahdollisuutta ulottaa opiskelijat yleisen asumistuen piiriin, mutta jättävät sen pois, koska mallin tarkoituksena ei ole muuttaa radikaalisti tulonjakoa eri ryhmien välillä, vaan osoittaa, miten perustuloon pystyttäisiin siirtymään mahdollisimman pienin muutoksin. Perustulomalli jo sinällään parantaa opiskelijoiden toimeentuloa.
Tässä esittämäni laskelmat ovat suuntaa-antavia yksinkertaistuksia. Todellisuudessa opiskelijoiden nykyisen tuen määrä vaihtelee hieman opintojen aloitusvuoden ja asunnon vuokran perusteella. Lisäksi tuki on pienempi vanhempiensa luona tai vanhempiensa omistamassa asunnossa asuville. Esittämäni laskelmat pätevät parhaiten niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka asuvat yksin (tai soluasunnossa) ja joiden asumiskustannukset ovat vähintään 250 euroa kuukaudessa.
Opiskelijoiden toimeentulo suhteessa muihin ryhmiin
Tarkastellaan ensin sitä, kuinka opiskelijoiden toimeentulo eroaa tällä hetkellä muiden ryhmien toimeentulosta. Opintotukeen oikeutetut opiskelijat eivät käytännössä ole oikeutettuja toimeentulotukeen, joten opiskelijoiden toimeentulon pohjataso on muuta väestöä matalammalla. Toisaalta opintotuki alkaa leikkautua vasta huomattavasti korkeamman tulotason kohdalla kuin esimerkiksi yleinen asumistuki tai toimeentulotuki, joten opiskelijoille jää palkasta muuhun väestöön verrattuna enemmän käteen aina 1000 euron kuukausituloihin asti. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoilla on huomattavasti suurempi taloudellinen kannustin tehdä osa-aikaisesti töitä kuin muulla väestöllä. Tienaamalla tuhat euroa kuukaudessa opiskelija kasvattaa käteen jääviä tulojaan yli 800 eurolla verrattuna tilanteeseen, jossa hän tienaisi nolla euroa kuukaudessa. Vastaavassa tilanteessa toimeentulotuen saaja kasvattaa tulojaan yleensä vain noin 300 eurolla.
Opiskelijoiden ja muiden ryhmien toimeentulon erilaisuus tulee selkeästi ilmi alla olevasta kuvaajasta. Siinä kuvataan käteen jäävän rahan määrää eri tulotasoilla. Opintotuki on laskettu siten, että opiskelija nostaa vuodessa korkeintaan yhdeksän kuukautta opintotukea. Tämä pätee tällä hetkellä ylivoimaisen enemmistön kohdalla. Selvitysten mukaan noin 88 prosenttia opiskelijoista nostaa korkeintaan 9 kuukautta opintotukea vuosittain (lähde: OKM, Opiskelijatutkimus 2010 – Opiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu, s. 33). Yhdeksän kuukauden opintotuki jaettuna koko vuodelle on noin 400 euroa kuukaudessa.
Kuvaajasta näkyy kuinka opiskelijoiden toimeentulo on pienimmillä tulotasoilla muita ryhmiä matalampi. Tulojen kasvaessa käteen jäävien etuuksien määrä kuitenkin leikkaantuu hitaammin kuin muilla ryhmillä, kunnes tulot nousevat noin 1000 euroon kuukaudessa. Tällöin nettotulot alkavat leikkaantua portaittain, kun opintotuesta on luovuttava kuukausi kerrallaan tulojen kasvaessa tietyn rajan yli. Tämä näkyy kuvaajassa sinisen viivan sahausliikkeenä.
Toimeentulon tason näkee kuvaajasta kätevästi – mitä korkeammalla ollaan, sitä parempi toimeentulon taso samoilla bruttotuloilla. Rahalliset kannustimet näkyvät myös selkeästi. Karkeasti ottaen viivan jyrkkyys ja korkeus kertovat kannustimien tason: mitä jyrkempi viiva ja mitä matalampi lähtökohtainen tulotaso, sitä suuremmat kannustimet (lisä)työntekoon. Opiskelijoilla on siis nykytilanteessa muita ryhmiä suuremmat taloudelliset kannustimet työntekoon aina tuhannen euron kuukausituloihin saakka. Siirtyminen perustuloon parantaisi opiskelijoiden toimeentuloa ja heikentäisi työnteon kannustimia.
Opiskelijoiden tienaamasta eurosta kuluu alle tuhannen euron kuukausituloilla veroihin ja tukien vähenemiseen vain runsaat kymmenen prosenttia. Ei-opiskelijoilla puolestaan verot ja tukien väheneminen leikkaavat lähes 50 prosenttia tienatusta summasta.
Tämä kuvaaja on vain suuntaa-antava, sillä muita kuin opiskelijoita kuvaava ”muut”-ryhmä sisältää todellisuudessa valtavan määrän vaihtelua. Tässä olen laskenut ”muiden” tulot siten, että kyseessä on noin 500 euron kuukausivuokran asunnossa yksin asuva henkilö, joka ei ole oikeutettu ansiosidonnaiseen tukeen. Kuvaaja kuitenkin kertoo jotain hyvin keskeistä nykyisestä sosiaaliturvajärjestelmästämme: opiskelijoiden toimeentuloturva on järjestetty siten, että työnteko opintojen ohella on taloudellisesti todella kannattavaa ja monesti jopa välttämätöntä toimeentulon turvaamiseksi.
Taloudellisten syiden lisäksi opiskelijoiden työssäkäyntipäätökseen vaikuttaa toki moni muukin asia, joita nimitän tässä kulttuurisiksi tekijöiksi. Näihin syihin sisältyy esimerkiksi se, että opiskelijoiden keskuudessa työssäkäyntiä pidetään keskeisenä osana opiskeluelämää ja työkokemusta arvostetaan. On kuitenkin syytä olettaa, että taloudelliset kannustimet ovat myös keskeisessä roolissa.
Perustulo parantaisi opiskelijoiden toimeentuloa
Kuvaajasta näkyy, kuinka perustuloon siirtyminen vaikuttaisi opiskelijoiden toimeentuloon. Toimeentulon pohjataso nousisi, mutta tienattujen lisäeurojen kohdalla verotus olisi kovempaa. Nykyisessä mallissa yhdeksän kuukautta opintotukea nostavan opiskelijan toimeentulon pohjataso on noin 400 euroa kuukaudessa. Perustulon kohdalla summa nousee 560 euroon. Siirtyminen perustuloon parantaisi opiskelijoiden toimeentuloa ja heikentäisi työnteon kannustimia. Nykymallissa alle tuhat euroa kuukaudessa tienaavan opiskelijan rajaveroaste (veron osuus lisätienesteistä) on noin kymmenen prosenttia. Perustulomallissa rajaveroaste nousee 41 prosenttiin, jolloin taloudellinen kannustin lisätienesteihin vähenee merkittävästi.
Mielenkiintoinen kysymys on, vähentäisivätkö opiskelijat työssäkäyntiään, jos perustuloon siirryttäisiin? Todellisuudessa ihmiset eivät ole taloustieteen oppikirjoista tuttuja puhtaan rationaalisia lisäeuron metsästäjiä, joten vaikutukset eivät ole tarkkaan ennustettavissa. Taloudellisten syiden lisäksi työssäkäyntipäätökseen vaikuttavat monet muutkin tekijät. Taloudellisia kannustimia ei kuitenkaan pidä sivuuttaa, ja onkin vaikea kuvitella, ettei näin merkittävillä muutoksilla olisi vaikutusta myös opiskelijoiden käyttäytymiseen työmarkkinoilla.
Kuka voittaa ja kuka häviää?
Verrattuna opiskelijoiden nykytilanteeseen vihreiden perustulomallissa alle 500 euroa kuukaudessa tienaava voittaa ja yli 500 euroa kuukaudessa tienaava häviää. Muutos kasvattaisi opiskelijoiden keskimääräisiä tuloja, sillä merkittävä osa korkeakouluopiskelijoista tienaa alle 500 euroa kuukaudessa.
Kannattaa pitää mielessä, että nämä esimerkit ja kuvaajat kuvaavat hyvin pelkistettyä tilannetta. Todellisuudessa kaikki opiskelijat eivät nosta yhdeksää opintotukikuukautta, vaikka se olisi opintotuen tulorajojen puitteissa mahdollista. Syynä tähän voi olla esimerkiksi tukikuukausien loppuminen, opintojen hidas eteneminen tai halu säästää tukikuukausia tulevaisuutta varten. Joka kymmenes opiskelija puolestaan nostaa yli yhdeksän kuukautta opintotukea vuodessa. Nämä kuvaajat kuitenkin antavat hyvän yleiskäsityksen siitä, kuinka opiskelijoiden toimeentulon rakenne eroaa muista ryhmistä.
Opiskelijat samaan asemaan muiden kanssa?
Vihreiden ehdottama malli ei kokonaan purkaisi toimeentuloeroja opiskelijoiden ja muun väestön välillä, sillä opiskelijat eivät olisi oikeutettuja perustulon lisäksi yleiseen asumistukeen kuten muut. Monet perustelut puhuvat sen puolesta, että opiskelijat otettaisiin mukaan myös asumistuen piiriin. Ensinnäkin tasapuolisen kohtelun periaate, toiseksi opiskelijoiden toimeentulon turvaaminen ja kolmanneksi kannustinvaikutukset, jotka todennäköisesti vähentäisivät opiskelijoiden tarvetta tehdä töitä opintojen aikana. Neljänneksi eräs perustulon toivottu hyöty on, että sen pitäisi helpottaa siirtymistä työelämän, opiskelun ja muun toiminnan välillä. Jos opiskelijan edut ovat vähäisemmät kuin muiden ryhmien, järjestelmästä ei tule kovinkaan joustavaa.
Toisaalta ehdotettu muutos nostaisi monen opiskelijan vähimmäistoimeentulon noin 700–800 euroon kuukaudessa, jolloin muutos nykytilaan olisi huomattava ja valtiolle tulisi lisäkustannuksia.
Alla on hahmoteltu sitä, miltä opiskelijoiden toimeentulo näyttäisi, jos myös heidät otettaisiin yleisen asumistuen piiriin. Tämä kuvaaja on muita karkeampi, sillä taustalla on paljon oletuksia: Opiskelija asuu asunnossa, jonka vuokra on noin 400 euroa kuussa, ja asumistuki laskee nollaan noin 2000 euron kuukausituloilla. Näillä oletuksilla asumistuki nostaisi nollatuloisen opiskelijan toimeentuloa noin 250 eurolla kuukaudessa.
Yllä kuvatussa mallissa opiskelijan toimeentulo olisi samanlainen kuin muilla ryhmillä perustuloon siirtymisen jälkeen. Nolla euroa tienaava opiskelija saisi kuukaudessa noin 800 euroa ja rajaveroaste alle tuhat euroa kuukaudessa tienaavalla olisi noin 55 prosenttia. Lisäeurosta jäisi käteen siis noin 45 senttiä.
Tässä mallissa alle tuhat euroa kuukaudessa tienaavat opiskelijat voittaisivat ja vähintään tuhat euroa tienaavien tilanne säilyisi käytännössä samana kuin nykyään. Opiskelijat kokonaisuudessaan voittaisivat runsaasti tulonsiirroissa nykymalliin nähden.
Kannattaako perustuloon siirtyä?
Perustulo parantaisi opiskelijoiden lähtökohtaista toimeentuloa. Jos myös opiskelijat olisivat asumistuen piirissä, toimeentulo paranisi radikaalisti töissä käymättömien kohdalla (kohoaisi nykyisestä 400 eurosta jopa 800 euroon kuukaudessa). Oletettavasti myös vaikutukset opiskelijoiden työssäkäyntiin olisivat merkittävät, kun opiskelijoiden rahallinen tarve osa-aikatöille vähenisi ja työn verotus kiristyisi.
Nämä muutokset olisivat luultavasti positiivisia, sillä yhteiskunnalle on ainakin taloudellisesti järkevää ohjata opiskelijoita lisätyönteon sijaan opiskelemaan ja valmistumaan nopeammin. Työnteon rahallisen kannustimen väheneminen ei toki poista työnteon muita kannustimia, kuten tarvetta saada työkokemusta. Ei myöskään ole selvää, kuinka paljon opiskelijoiden tukien parantaminen kannustaisi opiskeluun – onhan mahdollista, että toimeentulon parantaminen vähentäisi kiirettä valmistua ja siirtyä työelämään. Oletettavasti kuitenkin taloudellisen paineen väheneminen vapauttaisi aikaa opiskeluun ja valmistumisajat lyhenisivät.
Vihreiden perustulomallista tehdyn analyysin mukaan opiskelijoiden ottaminen perustulon piiriin maksaisi valtiolle nykymalliin verrattuna noin 270 miljoonaa euroa enemmän vuosittain. Oman karkean arvioni mukaan yleisen asumistuen laajentaminen opiskelijoille kasvattaisi summaa noin 200 miljoonalla eurolla. Vertailun vuoksi nykyisen opintotuen kustannukset ovat runsaat 700 miljoonaa euroa vuodessa.
Vaakakupissa ovat siis vastakkain toisella puolella valtion kasvaneet kustannukset ja toisella puolella opiskelijoiden toimeentulon parantuminen sekä oletus siitä, että opinnot pystyttäisiin suorittamaan nykyistä tehokkaammin, jolloin myös koulutusjärjestelmässä syntyisi merkittäviä säästöjä. Oman käsitykseni mukaan argumentit perustulon puolesta ovat ainakin opiskelijoiden kohdalla vahvempia kuin argumentit perustuloa vastaan.
Kirjallisuutta:
Vihreä perustulo. www.vihreat.fi/perustulo.
Kärkkäinen, Olli 2011: Perustietoa perustulosta.https://dl.dropboxusercontent.com/u/51813166/perustietoa_perustulosta.pdf
Kannas, Olli; Kärkkäinen, Olli 2011: Perustulomallin analyysi – Eduskunnan tietopalvelun tuottama mikrosimulaatio perustulosta.http://www.vihreat.fi/files/liitto/perustulomallin_analyysi%20(2)_0.pdf