Viimeiset 60 vuotta kaupunkeja on rakennettu pääasiassa yksityisautoilun varaan ja sen ehdoilla. Nyt yksityisautoilu on tullut tiensä päähän. On osoittautunut, ettei henkilöauto ole kestävä ratkaisu kaupunkiliikenteen hoitamiseen. Autoilu aiheuttaa massiivisia haittoja ympäristölle ja ihmisille.
Liikenteessä kuolee joka vuosi yli 200 ja vammautuu moninkertainen määrä ihmisiä. Autoilun päästöt aiheuttavat merkittäviä terveyshaittoja sekä suoraan että välillisesti, ympäristön tuhoamisen kautta. Viidennes Suomen kasvihuonepäästöistä aiheutuu liikenteestä, ja tästä yli puolet henkilöautoliikenteestä. Suurin osa mereen päätyvästä mikromuovista tulee auton renkaista ja renkaiden aiheuttamasta tien pinnan kulumisesta. Kaupungeissa yksityisautoilu on kaikista epätehokkain tapa liikuttaa ihmisiä. Autot vaativat valtavasti tilaa, ja autoväylien estevaikutukset heikentävät kestävien liikennemuotojen toimintaedellytyksiä. Liikkumattomuus tappaa Suomessa vuosittain 4000 ihmistä. Saman verran kuolee ilmansaasteisiin. Myös liikennemelu tappaa.
Autoilun haitoille ei ole toistaiseksi tehty juuri mitään. Ongelmat on sivuutettu maalailemalla tulevaisuuskuvia paremmista autoista ja puhumalla autokannan uusiutumisesta. Mutta uusien autojen valmistuksesta aiheutuu myös valtavasti päästöjä, ja päästöt pitäisi saada laskuun heti. Lisäksi biopolttoaineet eivät todellisuudessa ole hiilineutraaleja, eikä sähköntuotantokaan kuin osittain. Puhdasta energiaa ei riitä tuhlattavaksi. On kallisarvoisen energian tuhlausta siirrellä tuhansia kiloja peltiä yhden tai kahden ihmisen kuljettamiseksi.
Vaikka kaikki autot vaihdettaisiin käyttövoimaltaan täysin päästöttömiin autoihin, se ei ratkaisisi autoilun muita haittoja: liikennekuolemia, liikennemelua, mikromuoveja, tilantarvetta ja liikkumattomuutta. Ainoa kestävä keino ratkaista autoilun haitat on autoilun merkittävä vähentäminen.
Autoilua on mahdollista vähentää, mutta toistaiseksi päättäjiltä ei ole löytynyt tähän riittävästi tahtoa. Suomessa on päinvastoin säädetty lakeja, jotka lisäävät autoilua, kuten ajokorttiuudistus ja kevytautolaki. Tieremonttien yhteydessä autoliikenteen kapasiteettia pääsääntöisesti lisätään rakentamalla lisää kaistoja ja ramppeja.
Usein kuulee sanottavan, että autoilun haitoista ei pitäisi puhua, että liikennemuotoja ei saisi “asetella vastakkain” ja että pyöräliikennettä pitäisi edistää puuttumatta autoiluun. Tämä on kuitenkin johtanut vain siihen, ettei ongelman laajuutta ole ymmärretty eikä riittäviä toimenpiteitä ole siksi tehty. Kestävien liikennemuotojen edistäminen on jäänyt puuhastelun tasolle.
Pyöräliikenteen edistäminen ei ole itseisarvo. Pyöräliikennettä kannattaa edistää juuri siksi, että se voi korvata automatkoja ja siten vähentää autoilun massiivisia kustannuksia yhteiskunnalle. Kokonaismatkasuoritteen lisäämiseen ei ole järkevää pyrkiä.
Pyöräily on yhteiskunnalle erittäin tuottoisaa, pääasiassa arkiliikunnasta saatavien mittavien terveyshyötyjen ansiosta. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan yksityisautoilusta koituu EU:ssa vuosittain 500 miljardin euron kustannukset, kun taas pyöräliikenne tuottaa 24 miljardia euroa. Kilometriä kohden autoilu kustantaa 11 senttiä ja pyöräily tuottaa 18 senttiä. Kun ihminen valitsee auton sijaan polkupyörän, yhteiskunta hyötyy 29 senttiä jokaiselta kilometriltä. Helsingin kaupungin selvityksen mukaan pyöräliikenteeseen viisaasti sijoitettu euro tuottaa liki kahdeksan euroa takaisin.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan kävelyä ja pyöräilyä kasvatetaan 30% vuoteen 2030 mennessä. Jos tämä varsin vaatimaton tavoite toteutuu, se tarkoittaa WHO:n HEAT-työkalulla laskettuna 670 miljoonan euron säästöjä sosiaali- ja terveysmenoissa vuosittain.
Polkupyörällä on merkittävä potentiaali korvata lyhyitä automatkoja. Suomessa 42% henkilöautomatkoista on alle viiden kilometrin pituisia ja 63% alle kymmenen kilometrin pituisia. Polkupyörä voi korvata autoilua myös pidemmillä matkoilla osana joukkoliikenteen matkaketjuja. Traficomin tuoreen selvityksen mukaan puolet suomalaisista asuu alueilla, joilla kestävät liikennemuodot ovat varteenotettava vaihtoehto lähiliikkumisessa.
Ensi vuonna valtio kohdentaa kävelyn ja pyöräliikenteen edistämiseen noin 30 miljoonaa euroa. Tämä on parannusta nykyiseen tasoon, mutta vielä kaukana YK:n suosituksesta, jonka mukaan vähintään 20% liikennebudjetista tulisi osoittaa kävelyyn ja pyöräliikenteeseen. Suomessa se tarkoittaisi 416 miljoonaa euroa vuodessa.
Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä, ja hallitusohjelman kärkitavoite on hiilineutraali Suomi vuonna 2035. Tavoitteet ovat kovat. Niihin pääsemiseksi on liikennepoliittista suuntaa muutettava radikaalisti ja nopeasti. Toivottavasti näemme jatkossa hyvien tavoitteiden lisäksi myös tehokkaita tekoja.
Pyöräliikenteen kulkutapaosuuden nostamisesta hyötyvät kaikki, myös ne, jotka eivät itse pyöräile. Pyöräily-ystävällinen rakentaminen lisää sosiaalista tasa-arvoa ja elinympäristön viihtyisyyttä. Polkupyörä on terveyttä edistävä, meluton, saasteeton, ketterä ja tilatehokas kulkuväline. Aivan erityisesti polkupyörä on energiatehokas. Sellaista kulkuvälinettä ei vielä ole keksitty, joka voittaisi polkupyörän energiatehokkuudessa.
Tulevaisuuden kulkuväline on polkupyörä, joka keksittiin jo yli 200 vuotta sitten.