Robottijalat, virtuaaliseinät ja terve itsekritiikki. Kyse ei ole tieteiskirjan aineksista vaan avuista, jotka muutosjohtaja Risto Linturin mukaan voisivat mullistaa myös Suomen julkiset palvelut.
Sovelto Oy:n muutosjohtaja Risto Linturissa on visionäärin vikaa. Pitkän linjan konsulttia on kuullut suuri joukko yritys- ja kehitysjohtajia, poliitikkoja sekä kaupunkisuunnittelijoita Suomessa ja ulkomailla. Yli 10 000 luentoa ja lukematon määrä sparraussessioita on poikinut myös kansainvälistä arvostusta, josta on osoituksena taannoinen jäsenyys UNESCOn ryhmässä ”High Level Group of Visionaries on Knowledge Acquisition and Sharing”.
Vihreä Tuuma haastatteli Linturia ja kysyi, miltä tulevaisuuden julkiset palvelut voisivat näyttää.
Antti Möller: Suomessa on laaja yhteisymmärrys julkisten palveluiden tuotantorakenteen muutostarpeesta, mutta päätökset ovat kiven alla. Olet verrannut tilannetta Rooman valtakunnan rappeutumiseen. Onko tilanne näin fataali?
Risto Linturi: Huoltosuhteen heikkeneminen ja kiihtyvä kansainvälinen kilpailu rajallisista resursseista kasvattavat jokaisen työllisen taakkaa, ja siksi edessä on vakavia ongelmia. Minusta vaihtoehtoina on joko henkilötyötuottavuuden kasvattaminen tai luopuminen nykyisestä elintasosta, kuten monista ulkomaisista tuotteista ja terveydenhuollon viimeaikaisen kehityksen hedelmistä.
AM: Ratkaisuja kuitenkin löytyy, ja olet painokkaasti tuonut esiin uusia teknisiä mahdollisuuksia. Esimerkiksi fyysiset etäisyydet olisi ilmeisesti voitettavissa robottiautojen avulla?
RL: Robottien ohjaamien autojen suurin hyöty on siinä, että autojen kappalemäärä saataisiin tuntuvaan laskuun. Yksityisautoista voitaisiin luopua, ja julkinen sektori säästäisi väyläinfran sekä parkkipaikkojen rakentamisessa huimasti. Arvokas kaupunkitila voitaisiin ottaa parempaan käyttöön. On arvioitu, että autoliikenteen kustannukset putoaisivat puoleen.
Suuret hyödyt ja säästöt saavutetaan vain siten, että jatkossa liikenne toteutetaan kollektiivisesti robottitaksien ja joukkoliikenteen avulla. Elämä myös helpottuisi merkittävästi, kun yksityishenkilöiden ei enää tarvitsisi huolehtia tankkaamisesta, huollosta tai auton säilyttämisestä.
AM: Miten robottitaksi käytännössä toimisi, ja onko järjestelmä turvallinen?
RL: Kuvitellaan tilanne, että haluan ovelta ovelle jonnekin Helsingin keskustaan. Tekisin tilauksen kännykällä, ja robottitaksi noutaisi minut kolmessa minuutissa. Taksi veisi minut metrolle, ja kun astun metrosta ulos minua odottaa toinen taksi, joka vie perille asti.
Robotin kyydissä on jo nyt turvallista, sillä Googlen robottiauto on ajanut Nevadassa puoli miljoonaa kilometriä ilman kolareita.
AM: Robotiikka voisi auttaa myös kävelemistä ja korvata rollaattorit sekä kelkat?
RL: Heikkojalkaisten tuettuun kävelemiseen tarkoitettujen robottijalkojen kehittäminen on pisimmällä Japanissa. Niiden avulla voi kulkea myös rappusissa ja taakkojen kanssa. Luulisin, että tämä hyvin tarpeellinen teknologia on kaupallisessa tuotannossa viiden vuoden sisällä.
Lääkäriä ei aina tarvita
AM: Siirrytään terveydenhuollon piiriin. Miten tätä varmaankin tärkeintä julkista palvelua voisi kehittää?
RL: Ensinnäkin ihmiset saisivat itse osallistua oman terveydentilansa valvontaan ja diagnostisointiin. Me voisimme myös hoitaa itseämme yhä enemmän, tästä osuva esimerkki ovat diabetespotilaat. Oli valtavan kädenväännön tulos, että he saivat valvoa omaa verensokeriaan ja rokottaa insuliinia itse. Tulokset ovat olleet loistavia.
Me voisimme helposti oikaista terveydenhuoltojärjestelmää ja saada puolet kuormasta pois. Jos esimerkiksi bakteeritartunnan voisi testata itse ja apteekissa saisi varmistuksen sekä lääkkeet, niin mihin sitä lääkäriä tässä välissä tarvitaan?
AM: Tietotekniset yhteydet ovat tänä päivänä jo varsin nopeita ja luotettavia. Mitkä julkiset palvelut voisivat tulla ihmisten kotiin etäyhteyden kautta?
RL: Merkittävä osa terveys- ja sosiaalihuollon palveluista, mikäli lainsäädäntöä uudistettaisiin. Oikeastaan kaikki viranomaisten tiskipalvelut voisi hoitaa virtuaaliseinän avulla, jolloin tarvitsemani tukihenkilö auttaisi verkkoyhteyden kautta vaikkapa lomakkeen täyttämisessä.
Nyt matkustetaan jonottamaan konttoriin, joissa tarvitaan suuria asiakastiloja. Inhimillinen verkkoasioinnin muoto puuttuu.
AM: Entä sitten kehuttu koululaitoksemme. Opetusjärjestelmäämme ihaillaan kansainvälisesti, vaikka koululaisten motivaatiossa olisi parantamisen varaa. Näetkö tällä saralla mitään kipukohtia?
RL: Uusia tuulia edustaa Khan Academy, joka tarjoaa ilmaisia miniluentoja verkossa. Opetusvideoita on katsottu jo 200 miljoonaa kertaa, joka herättää kyllä miettimään, että mikä saa kouluikäiset seuraamaan niitä vapaaehtoisesti näin suurissa määrin? Etuna mallissa on opetuksen seuraaminen yksilölliseen tahtiin.
Video-oppimista tulisi täydentää koulussa suoritetuilla tehtävillä ja opettajan ohjaamilla keskustelutunneilla. Tällaisella kolmen elementin mallilla koulutus olisi huomattavasti nykyistä tehokkaampaa, ja opettajilla olisi paljon enemmän aikaa yksilölliseen opetukseen. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa koulut ovat kyllä keskimääräisesti hyviä, mutta parhaat oppilaitokset eivät pärjää kansainvälisessä vertailussa.
Tilausta hovinarrille
AM: Monessa mainitsemassasi kehitysehdotuksessa on kyse paremminkin valinnoista kuin teknisistä innovaatioista. Miksi sitten muutoksia ei saada aikaan?
RL: Syitä on monia. Usein vanhentuneiden rakenteiden johdossa olevat saavat suurta palkkaa, ja he pitävät kiinni olemassa olevasta järjestelmästä. Terveydenhuollossa kyse on myös lainsäädännöstä, joka laittaa vastuuta vääriin paikkoihin. Esimerkiksi jonoon kuoleva potilas ei ole kenenkään syy, mutta jos lääkäri soittaisi jonottavat potilaat läpi, hän voisi estää merkittävän osan tarpeettomista kuolemista.
AM: Muutos myös pelottaa, sillä monen kohdalla kyse on päivittäisestä leivästä.
RL: Jokainen meistä kohtaa työelämänsä aikana keskimäärin kerran tilanteen, jossa kone korvaa ihmisen. Jatkuvassa muutoksessa osa töistä poistuu ja uutta tulee tilalle. Tästä pitää vain puhua ja käydä julkista keskustelua. Mielestäni nämä eivät ole poliittisia kysymyksiä, sillä kansakunnan yhteisissä pyrkimyksissä ei ole eturistiriitoja.
Kreikka on huonossa kunnossa, koska yhteiskunnan tilaa ei oltu tehty näkyväksi. Ennen vanhaan kuningashuoneissa oli hovinarri, jonka tärkein tehtävä oli tehdä huonot käytännöt naurunalaiseksi. Hän oli organisaation kehitysjohtaja.