Yhä useampi välttelee lentämistä ilmastosyistä. Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmän jäsenmäärä onkin kasvanut muutamassa vuodessa lähes 17 500 jäseneen. Ryhmän perustaja Santeri Junttila lopetti lentomatkailun jo 27 vuotta sitten.
“Matkustin lentokoneella viimeksi vuonna 1992”, kertoo kielentutkija ja Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmän perustaja Santeri Junttila. “Silloin en vielä ajatellut, etten mahdollisesti tulisi enää koskaan lentämään.”
Lentämisen välttäminen ei ole kuitenkaan estänyt Junttilaa matkustamasta, ja hän tekeekin paljon reissuja maata pitkin. Junttilalle on muodostunut perinteeksi lähteä reissuun joka vuosi alkukeväästä. “Kevät saapuu etelään aikaisemmin. Tykkään lähteä kevättä vastaan”, Junttila sanoo.
Ensi keväänä Junttila aikoo matkustaa Iraniin vaimon ja kavereiden kanssa. “Matkustamme junalla Berliinistä Krakovaan ja sieltä Kiovaan, josta pääsemme Bakun kautta Teheraniin”, Junttila kertoo. Matka kestää yhteensä noin kuukauden.
Junttila asuu tällä hetkellä Saksassa, josta käsin on usein helppo lähteä reissuun. Tosin esimerkiksi Iraniin pääsee junalla helpommin Suomesta kuin Saksasta. “Suomesta on helppo matkustaa Venäjän kautta Itä-Eurooppaan ja Aasiaan päin. Saksasta puolestaan pääsee nopeasti Keski- ja Etelä-Eurooppaan.”
Tutkijan työ ei sido Junttilaa tiettyyn paikkaan tiettynä aikana, joten pidempienkin matkojen tekeminen on hänelle mahdollista. Matkustamisen hitaus ei muutenkaan häntä haittaa. “Mielestäni matkustamisen kuuluukin olla hidasta. Hahmotan maailmaa karttana: kaukana olevaan paikkaan kestää myös kauan aikaa matkustaa.”
Junttilan yksi mieleenpainuvimmista matkoista on pyöräreissu Helsingistä Italiaan. “Lähdin opiskelijavaihtoon Pisaan vuonna 1996, ja päätimme kaverini kanssa pyöräillä sinne. Matka kesti seitsemän viikkoa, mutta oli ehdottomasti sen arvoista!”
Viisi vuotta sitten Junttila perusti Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmän, sillä hän kaipasi ympärilleen samanmielisiä ihmisiä, jotka myös välttelevät lentomatkustamista. “Reissujen suunnitteleminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Siksi on hyvä, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa matkailuvinkkejä ja -kokemuksia.”
Ryhmässä oli pitkään vain muutamia kymmeniä jäseniä. Viime vuonna jäsenmäärä kääntyi kuitenkin vahvaan kasvuun. Nyt jäseniä on jo lähes 17 500. Junttilan mukaan suuri jäsenmäärä on myös muuttanut ryhmän toimintaa. “Mukana on paljon sellaisia, jotka eivät ole juurikaan matkustanut maata pitkin. Kysymyksiä erilaisista reiteistä ja matkustusmuodoista tulee paljon, mutta toisaalta myös innokkaita vastaajia on enemmän”, Junttila toteaa.
Maata pitkin matkustamisesta on tullut trendi vasta viime vuosina, vaikka lentomatkustamisen ympäristövaikutuksista on puhuttu jo kauan. Junttilan mukaan 1990-luvulla erityisesti nuoret aktivistit puhuivat lentämisen päästöistä ja tutkijat olivat hyvin selvillä siitä, että lentämisellä on hyvin haitallisia vaikutuksia ympäristölle.
Lentämisestä aiheutuu muun muassa hiilidioksidipäästöjä, vesihöyryä, typen oksideja, palamattomia hiilivetyjä, häkää ja rikin oksideja. Näillä päästöillä on ilmakehää lämmittävä vaikutus. Lentoliikenne tuottaa tällä hetkellä noin 2–3 prosenttia kaikista ihmisten aiheuttamista suorista hiilidioksidipäästöistä.
Junttila lopetti lentämisen samoihin aikoihin kun lentomatkailu alkoi yleistyä lentojen halpenemisen myötä. “1990-luvulla lentoliikenne vapautettiin ja halpalentoyhtiöt alkoivat valloittaa markkinoita. Kilpailu polki lentojen hintoja alas, ja uudet halpalentoyhtiöt mainostivat lentämistä aggressiivisesti”, Junttila kertoo.
“Samaan aikaan junayhteydet huononivat Euroopassa. Esimerkiksi Tallinnan ja Varsovan välinen junayhteys lopetettiin, koska sen sanottiin olevan kannattamaton. Tosiasiassa matkustajamäärät lisääntyivät koko ajan kovaa vauhtia. Bussiyhtiöiden kasvu aiheutti kuitenkin kilpailua, ja matkustajaliikennettä haluttiin vähentää rahdin tieltä. Yleinen nationalismi vaikutti myös siihen, ettei valtioiden välisiä rautateitä enää haluttu ylläpitää.”
Lentämisen suosion kasvuun vaikuttaa myös yleinen elintason nousu. Lentämisestä on tullut monelle statuskysymys. Kansainvälinen ilmakuljetusliitto IATA arvioi lentoliikenteen lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2036 mennessä. Arvion mukaan vuonna 2036 maailmassa tulee olemaan noin 7,8 miljardia lentomatkustajaa. Eniten lentomatkustajien määrä kasvaa Aasiassa, jossa väestömäärän ja elintason kasvu on nopeaa.
Tuntuu siltä, että lentämisestä on muodostunut monille vuosittainen tarve. Moni ajattelee, että on pakko lentää kerran vuodessa Thaimaan lämpöön tai Kanarian saarille. Usein aikaa lomailuun ei kuitenkaan ole niin paljon, että voisi matkustaa maata pitkin.
Tarvitseeko aina kuitenkaan lentää kauas voidakseen irrottautua arjesta? Junttilan mukaan kiire ja lentämisen tarve ovat keksittyjä. “Aina ei tarvitse lähteä niin kauas, sillä lähempänäkin on lämmintä”, Junttila toteaa. “Kiire puolestaan on yhteiskunnallinen ongelma. Työaikojen pitäisi olla joustavammat ja lomia pitäisi voida yhdistää työmatkoihin helpommin.”
Lentoliikenteen päästöjä pitäisi leikata nopeasti, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen. Miten lentämisen päästöjä voitaisiin vähentää?
“Valtion ei pitäisi tukea lentämistä”, Junttila vastaa. “Polttoaineen pitäisi olla verollista niin kuin muullakin liikenteellä. Tarvitaan myös kansainvälisiä sopimuksia ilmailun päästöjen vähentämiseen.”
Viime kädessä kyse on kuitenkin yksilön valinnoista. “Pitäisi vain jättää lentämättä”, Junttila toteaa. Millaisia neuvoja Junttila sitten antaisi sellaiselle, joka suunnittelee ensimmäistä reissuaan maata pitkin?
“Tärkeintä on varata reissuun riittävästi aikaa”, Junttila toteaa. “Esimerkiksi junamatkojen välillä on kiva viettää päivä tai pari välikohteissa. “Istun itse junassa korkeintaan joka toinen tai kolmas päivä.” Junttila kehottaa myös matkustamaan sesongin ulkopuolella. “Silloin matkustaminen on usein halvempaa ja väentungoksia on vähemmän.”