Seitsemän väitettä yrittäjyydestä

Istutimme Heidi Hautalan ja Antero Vartian lounaalle keskustelemaan yrittäjyydestä.

Heidi on juuri perustanut yhden naisen konsulttiyrityksen, mutta tunnetuksi hän tuli 70-luvulla yhtenä ravintola Kasviksen perustajista. Itse hän toteaa kiinnostuksensa politiikkaan lähteneen ruuasta tajutessaan, että ylikansalliset yhtiöt hallitsevat sitä mitä syömme.

Anteron yhdessä isänsä kanssa omistama Mattolaituri edustaa tyystin toista ääripäätä. Kaivopuiston rannalla sijaitseva kesäkeidas kerää syliinsä – ainakin mielikuvissa – shampanjaa siemailevia julkkiksia ja kauniita menestyjiä.

Heitimme kehään seitsemän väitettä yrittäjyydestä, ja annoimme kaksikon ottaa kantaa.

Väite 1: Yrityksen ainoa tavoite on tuottaa rahaa omistajilleen.

H: Yritystoiminnan tulee ehdottomasti olla tuottavaa ja kannattavaa. Voiton tavoitteluun liittyy kuitenkin yritysvastuu eli muun muassa se, miten yritys pitää huolta työntekijöistään, ihmisoikeuksista, ympäristöstä ja verotuksesta.

A: On itsestään selvää, että liiketoiminta ei jatku, jos se ei ole kannattavaa. Kyse ei kuitenkaan saa olla lyhytaikaisesta voiton maksimoinnista. Yhteiskuntavastuun tulee toimia niin, että yritykset ymmärtävät sen tarkoituksenmukaisuuden itse, eivät pakottamalla. Maine pysyy hyvänä kun hoitaa asiat huolellisesti.

H: Uskon myös vapaaehtoisuuteen, joka on omiaan johtamaan kaikkia velvoittavaan säätelyyn.  Esimerkillä ja hyvillä käytännöillä on paljon voimaa.

Rahaa sinänsä ei tule demonisoida. Kehitysyhteistyöministerinä minusta tuli uudella tavalla yrittäjyyden kannattaja.

Väite 2. Kuka tahansa voi perustaa menestyvän yrityksen tai ainakin elättää itsensä yrittäjänä, jos on vain tarpeeksi ahkera.

A: Kyllä ja ei. Todellisuudessa lähtökohdat ovat kuitenkin hyvin erilaiset riippuen siitä, minkälaiseen perheeseen on syntynyt, minkälaisessa ympäristössä elää ja ketkä ovat ystäviä. Ja vaikka yrittäjä kuinka joskus uskoisi ideaansa, niin siitä ei silti välttämättä tule kannattavaa liiketoimintaa. Näin se vain on. Pelkästään lujasti työtä tekemällä huono liikeidea ei välttämättä muutu hyväksi.

H: Ihminen voi toki yksin keksiä hyvän liikeidean, mutta uskon enemmän aloittavien yrittäjien ja ideoijien yhdessä tekemiseen ja tuon tekemisen kehittämiseen. Aalto-yliopiston Start-Up Factory on hyvä osoitus tästä. Syntyy valtavasti ideoita, joilla myös pelastetaan maailmaa.

A: Yrittäjyydestä puhuessa korostetaan liikaa perustamista. Yrittäjyydessä on pikemminkin kyse kyvystä uskaltaa ja haluta kohdata ongelma ja löytää siihen ratkaisu. Vastauksia saa kun kysyy. Vastauksia kuuntelemalla ja niille perusteita pyytämällä oppii myös kyseenalaistamaan, onko tarvetta tehdä juuri niin.

H: Kyseessä on, aivan kuten sanoit, tietty uteliaisuus ja periksiantamattomuus.

A ja H: Yrittäjyydessä on aina mukana rahallinen riski, mutta sitäkin tärkeämpää on oppia elämään epävarmuuden ja tietämättömyyden kanssa ja oppia hakemaan tietoa.

Väite 3: Yrittäjä myy mieluummin periaatteensa kuin luopuu voitontavoittelustaan.

H: Taitava yrittäjä yhdistää nämä kummatkin. Hän puolustaa sekä yrittäjänä että kansalaisena ajatusmaailmaansa.

A: Yrittäjät eivät ole ihmisinä sen moraalittomampia kuin muutkaan ihmiset. Toisaalta olen sitä mieltä, että esimerkiksi pikavippitoiminta on täysin moraalitonta. Jos tarvitsee satasen johonkin, niin asiaa pitäisi ajatella että mihin sitä tarvitaan, mikä on se ongelma. Koronkiskontaahan se pikavippaus on!

H: Suuryritysten maailmassa kannattaa konsultoida toimijoita, jotka osaavat auttaa maineongelmien purkamisessa. Esimerkiksi Finnwatch selitti suomalaiselle paperiyhtiölle, että jos sen alihankkijoiden työllistämät aikuiset saavat Pakistanissa tarpeeksi palkkaa, näiden lapset voivat mennä kouluun. Silloin ei lapsityövoimaongelmaa tule, koska perheet pärjäävät vanhempien tuloilla. Aika selvää!

Väite 4: On häpeä lopettaa kannattamaton yritys. Siinä menettää maineensa.

A: Sanon usein, että minulla on matikka nelonen ja uskonto kymppi. Olen ryhtynyt hankkeisiin joihin uskon, vaikka numerot eivät aina ole näyttäneet samaan suuntaan. Yrittäjyyteen kuuluu kokeilemisen ja yrittämisen riskinotto.

Yrittäjät eivät ehkä tarpeeksi usein lopeta toimintaansa ajoissa. Tämä johtuu juuri heidän vahvasta uskostaan siihen, että kyllä tämä vielä hyväksi muuttuu.

H: Kun minusta tuli omistusohjausministeri, niin Solidium oli juuri ostanut ensimmäisen eränsä Talvivaaran osakkeita. Sen jälkeen asia ei poistunut agendaltani, vaikka en voinutkaan olla se odotettu kaikkivaltias. Riskinhallinta oli mennyt alusta pitäen pieleen ja koko jutusta tuli leikkiä vakavilla asioilla.

En voinut enkä ehkä halunnutkaan ottaa kantaa omistukseen silloin. Näin kuitenkin, että Talvivaaran johdon riskienhallintakyky oli jo siinä vaiheessa erittäin heikko.

Sparrasin Solidiumin johtoa hankkimaan riskienhallintaosaamista yhtiön ulkopuolelta. Näin myös tehtiin. Kun kipsisakka-allas marraskuussa 2012 murtui, havaitsimme että yhtiössä oli huomattavasti paljon enemmän ongelmia kuin mitä aiemmin tiesimme.

Olin hankalassa tilanteessa. Olisin voinut ottaa suoraselkäisen vihreän kannan asiassa ja nostaa kädet pystyyn, lopettaa pelin. Tiesin kuitenkin myös, että loppupeleissä jonkun on ne ongelmat ratkaistava, jollei yritys siihen itse kykene. Korjaustoimet arvioitiin jo tuolloin sadoiksi miljooniksi euroiksi.

Se, että Solidium lähti 48:lla miljoonalla eurolla mukaan osakeantiin, oli ministeriaikani vaikein päätös. Edellytin, että huomattava osa varoista käytetään ympäristöongelmien ratkaisuihin.

Vihreä eduskuntaryhmä pani minut kyllä selkä seinää vasten tuon ratkaisun johdosta.

En tiedä mitä siitä olisi seurannut, jos Solidium olisi vetäytynyt. Tietyt ratkaisut voivat näyttää siinä tilanteessa oikeilta, mutta jälkeenpäin arvioitaessa ne eivät välttämättä ole sitä.

Henkilötasolla olen pärjännyt sillä, että otan kritiikin vastaan. Onneksi politiikassa on niin paljon muutakin ja enimmäkseen positiivista. Helppoa harvoin.

A: Sama pätee pankkien pelastamiseen. Se, että se tehtiin oli hyvä, mutta tapa huono.

Väite 5. Kun suurin osa kansalaisista saadaan aktivoitua itsensä työllistäjiksi, vanhanaikaisen hyvinvointiyhteiskunnan tukitoimet voidaan purkaa. Jokainen on oman onnensa seppä.

A: Tuo väite on ihan potaskaa. Yrittäjäksi ryhtymistä tulee Suomessa helpottaa, mutta siihen pakottamisen näen erittäin vastenmielisenä. Solidaarisuus on ihmiskunnan suurin voima. Meidän tulee pitää huoli toinen toisistamme. Hyväosaiset pärjäävät aina. Verotkaan eivät ole keneltäkään pois; ne ovat vain eräs tapa maksaa siitä, mistä maksettaisiin toisella tavalla muutenkin.

H: Olen nähnyt Saksassa tämän ”Ich A.G.” (suom. Minä Oy) -mallin, jossa pienipalkkaiset ihmiset patistellaan yrittäjiksi. Se ei ole toivottava suunta. Tai ainakin se vaatii sosiaaliturvan täysrukkauksen kohti kansalaisen perustuloa.

Näen vieläkin palkkatyön useimpien ihmisten tapana elättää itsensä. Mutta eihän se ole mikään suora polku.

A: Näen perustulon itsestään selvänä järjestelmänä, joka kannustaa myös yrittäjyyteen. Nykyään työttömyys leimaa. Työssäolo ymmärretään vielä vanhanaikaisesti mallia ne perinteiset 40 tuntia viikossa.

Jotta voisi tehdä sen verran töitä kuin haluaa ja kykenee, meillä täytyy olla jonkinlainen tukiverkko. Yhdysvaltojen malli ei toimi.

H: Julkisissa palveluhankinnoissa voisi olla tarkempia sosiaalisia velvoitteita.

A: Meillä on rikkaampi yhteiskunta kuin koskaan ennen ja samalla meillä on enemmän köyhiä kuin koskaan ennen. Vuosikymmenet on haluttu enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Hassua, ettemme ole vieläkään edenneet.

Väite 6: Raha ei tuo onnea.

H: Kasviksessa toimittiin juuri näin. Jos joku halusi lähteä joulun jälkeen hiljaiseen aikaan puoleksi vuodeksi Intiaan, niin se oli ihan ok.

A: Raha tuo selvästi lisää onnea tiettyyn pisteeseen asti. Ihmisen täytyy saada perustarpeet tyydytettyä. Raha myös lisää turvallisuutta ja vapautta. Mutta tuon tietyn pisteen jälkeen määrällä ei ole enää niin suurta merkitystä, vaan rahan rajahyöty laskee selvästi.

H: Makrotasolla mittareita on yritetty luoda kauan. Bruttokansantuote ei todellakaan kerro mitään siitä, kuinka onnellisiksi ihmiset itsensä kokevat.

Väite 7: Politiikassa yksityinen on yleistä, ja yleinen mediassa. Maine on tärkeämpi kuin teot.

H: Niin se on miltä näyttää! Avoimuus on vahvuuteni ja heikkouteni. Seison kaikkien tapahtuneiden jälkeen kuitenkin sanojeni ja tekojeni takana, edelleenkin. Haluan purkaa tabuja ja torjua leimakirveillä käytävää näennäiskeskustelua.

A: Tiedän, ettei politiikassa mukanaolo aina tule olemaan mukavaa. Ihmiset tulevat vihaamaan, koska tulen puhumaan asioista joita he eivät siedä, halua kuulla tai ymmärrä. Olen tietoinen, että lunta tulee tupaan.

Aion tehdä kaiken avoimesti ja rehellisesti. Olen pikkupoikana sanonut, että haluan olla kunnian mies. Kyllähän se pätee edelleenkin.