Tsekin ja Slovakian yhteinen historia ulottuu vuosisatojen taakse, joten niiden kulttuuri on ollut pitkään tiukasti sidoksissa toisiinsa. Viimeisten vuosikymmenten aikana valtioiden välille on kuitenkin syntynyt huomattavia eroja niin poliittisesti, kuin yhteiskunnallisestikin. Pääsin tutustumaan maista molempiin.
Slovakian merkittävin lähihistorian tapahtuma on varmasti samettivallankumous 1990-luvun vaihteessa. Tshekki ja Slovakia itsenäistyivät omiksi valtioikseen tuolloin yhteisestä Tshekkoslovakian valtiosta, ilman konflikteja tai väkivaltaa. Tshekkoslovakian keskuksena toimi Praha, joten sen infrastruktuurin ja kaupunkikuvan parantamiseen ohjattiin huomattavissa määrin valtion varoja ennen samettivallankumousta. Bratislava jäi vaille huomiota, koska kaupunkiin oli suunniteltu ohjattavan varoja sen jälkeen, kun Praha on viimeistelty. Tshekkoslovakia kuitenkin jakautui ennen tätä, mikä aiheutti paljon yleistä tyytymättömyyttä Slovakiassa. Monet vanhemmat slovakialaiset kertoivatkin minulle, että he identifioituvat edelleen tshekkoslovakialaisesiksi, eivät slovakialaisiksi. Itsenäistyminen nähtiin Slovakiassa enemmän Tshekin vapautumisena taloudellisesta vastuusta kehittää Slovakian aluetta.
Maiden kielet ja kulttuuri olivat hyvin yhtenäisiä ennen samettivallankumousta. Slovakialaiset elokuvat ja tv-ohjelmat on usein dupattu tshekiksi, ei slovakiksi. Tästä syystä slovakialaiset puhuvat lähes poikkeuksetta myös tshekkiä, mutta tshekkiläiset eivät yleensä osaa slovakkia.
Molemmat maat ovat virallisesti katolisia uskonnoltaan, mutta Tshekissä on suhteessa eniten ateisteiksi itsensä identifoifia koko EU:n alueella. Slovakiassa tilanne on hyvin erilainen. Katolinen uskonto on valloillaan erityisesti maaseudulla, kun taas pääkaupungissa Bratislavassa on tapahtunut kuitenkin jonkin verran maallistumista viimeisten vuosikymmenten aikana. Pyysin yhteiskuntatieteiden maisteri Branislav Visnanskya kertomaan näkemyksistään maan poliittisesta ilmapiiristä ja sen vaikutuksesta seksuaalivähemistöihin Slovakiassa:
”Katolinen uskonto ja poliittinen konservatiivisuus kulkevat Slovakiassa käsi kädessä.
Äärioikeisto on saanut kerättyä ääniä seksuaalivähemistöjä halveksuvalla retoriikallaan erityisesti pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla. Se on pakottanut slovakialaiset seksuaalivähemmistöt pitkälti maan alle.”
Bratislavassa asuessani en nähnyt yhtään avoimesti julkisella paikalla kävelevää samaa sukupuolta edustavaa pariskuntaa. En myöskään löytänyt yhtäkään seksuaalivähemmistöille suunnattua yökerhoa tai muutakaan julkista kokoontumispaikkaa.
Minulle sanottiin, että seksuaalivähemmistöistä ei kuulu puhua.
Slovakialla on kuulemma paljon suurempiakin ongelmia kuin seksuaalivähemmistöjen kamppailut, kuten korruptio ja köyhyys. Tällainen kuulosti hyvin kummalliselta Suomessa kasvaneen nuoren korvaan.
Seksuaalivähemmistöjen asema on heikko myös lainsäädännöllisesti.
”EU-maa toisensa perään on muuttanut avioliittolakiaan tasa-arvoiseksi. Slovakiassa tilanne on päinvastainen. Maa kirjasi perustuslakiinsa täsmennyksen, jonka mukaan avioliitto voi olla ainoastaan miehen ja naisen välinen. Edes rekisteröity parisuhde ei ole vaihtoehto Slovakiassa, kun samaan aikaan Prahassa järjestetään EU:n suurin Pride-kulkue vuosittain. Maiden väliset erot ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa ovat siis todella räikeät.”, Visnansky jatkaa.
EU:lla on vielä paljon työsarkaa siinä, että ihmisoikeudet toteutuvat jokaisessa jäsenvaltiossa. Toistaiseksi äänekkäimpinä unionissa ovat kuitenkin olleet vihreät ja nuoret aikuiset, jotka haluavat kaikille paremman Euroopan, jossa ketään ei syrjitä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.
Turhautuminen oman maan tapaan hoitaa yhteiskunnallsia asioita aiheuttaa monesti syvää toivottumuutta, ja omat vaikutusmahdollisuudet tuntuvat mitättömiltä. Näitä kokemuksia on vaikea korjailla vanhemmalla iällä. Siksi Euroopan unionilla on elintärkeä rooli osallistaa nuoria ympäri unionia päätöksentekoon, sekä ohjata valtioiden lainsäädäntöä jokaisen yksilön ihmisoikeuksia puolustavammaksi.
Olen ollut jo nuoresta pitäen erittäin kiinnostunut itäisen Keski-Euroopan poliittisesta historiasta ja niiden yhteiskunnallisten järjestelmien kehityksestä. Liityin vihreisiin jo ollessani 17-vuotias, joten tutkiskelin paljon ympäröivää yhteiskuntaa jo ennen politiikantutkimuksen opintojani Tampereella. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan jakautuneen Tshekkoslovakian valtioiden yhteiskunta ja politiikka kehittyy, ja vaikuttaako EU tai muiden EU-jäsenvaltioiden esimerkki jatkossa mm. seksuaalivähemmistöjen asemaan Slovakiassa.
Olen pohtinut, miten oikeudenmukainen yhteiskunta rakentuu, ja miten sitä voi kehittää. Erityisesti nuorten osallistaminen päätöksentekoon on ensisijaisen tärkeää, sillä nuoren aikuisuuden kokemukset muokkaavat tapaa olla aktiivisena osallisena politiikassa ja yhteisessä päätöksenteossa.
Verrattaen Slovakialla ja Tshekillä on samantapaiset suhteet keskenään, kuin Suomella ja Ruotsilla. Tshekki on se edellä oleva isoveli, josta otetaan mallia, samaan aikaan ihaillen, sekä hieman kadehtien. Slovakiassa tilanne on parempi tällä hetkellä demokratian suhteen, koska politiikassa viime vuosina ovat puhaltaneet liberaalimmat tuulet, kun taas Tshekistä tulee jatkuvasti julkisuuteen hallituksen sisäisiä korruptioskandaaleja. Slovakiassa ongelmia tasa- arvon toteutumisessa luo ennemmin poliittisen eliitin haluttomuus puhua seksuaalivähemmistöjen eduista. EU voisi nostaa tapetille enemmän seksuaalivähemmistöjen oikeuksia muiden ihmisoikeuksien ohella, jotta ne pääsisivät Slovakiassa päätöksentekijöiden asialistoille.
Bratislavassa asuessani tutustuin myös nuoriin ihmisiin, jotka olivat kyllästyneitä paikalliseen tapaan hoitaa yhteiskunnallisia asioita. Heistä huokui halu muuttaa politiikkaa ja sen tekemistä Slovakiassa. Muutosta parempaan suuntaan on tapahtunut, sillä Slovakiaan valittiin juuri maan historian ensimmäinen naispresidentti. Matka tasa-arvoisempaan Slovakiaan on siis vasta alussa.