Vihreillä puolueilla on edessään suuria haasteita. Millä tavalla hyvinvointipalvelut tullaan rahoittamaan tulevaisuudessa? Kuinka vahvistamme julkista ja kolmatta sektoria eri maissa? Miten löydämme tapoja säännellä hyvinvointialan yksityisiä markkinoita? Kuinka suurta osaa varallisuudesta voidaan antaa voittoa tavoittelevien järjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden, kuten kirkon ja perheen hallinnoitavaksi? Muun muassa näitä kysymyksiä on käsitelty GEF:n (Green European Foundation) ja sen yhteistyökumppaneiden julkaisemassa raportissa.
Terveydenhoito, koulutus ja hoiva siirtyivät 1900-luvun aikana Euroopassa ensisijaisesti julkisen sektorin hoitamiksi tehtäviksi – vastuussa olivat siis valtio, alueet ja kunnat. Samalla erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt ylläpitivät täydentäviä toimintoja. 1990-luvulla tilanne muuttui, kun monet maat sallivat yksityisten ja markkinamalliin perustuvien toimijoiden tulon hyvinvointialalle. Julkisen sektorin sääntelyä purettiin, ja monessa maassa hyvinvointialan toiminnot ulkoistettiin yksityisille toimijoille – sekä voittoa tavoitteleville että vapaaehtoispohjalta toimiville.
Näiden muutosten takana olevat syyt vaihtelevat maittain. Suuret julkisen talouden alijäämät, etenkin talouskriisien jälkeen, ovat vaikuttaneet ulkoistuksiin. Muita syitä löytyy hyvinvointipalveluiden heikosta tuottavuudesta verrattuna muihin sektoreihin, ikääntyneiden suuresta osuudesta väestöstä sekä kansalaisten nousseesta vaatimustasosta hyvinvointipalveluja kohtaan. Sääntelyn poistamisen ja yksityistämisen taustalta on löydettävissä myös selkeästi ideologisia syitä – uskoa siihen, että yksityistäminen nostaa sekä laatua että tehokkuutta.
Vihreitä vastauksia
Euroopan eri vihreiden puolueiden suhtautumisesta yksityistämistrendiin löytyy maakohtaisia eroja. Ruotsalainen vihreä ajatuspaja Cogito yhdessä Unkarin Ecopolis’n, Espanjan EQUO’n ja Green European Foundationin kanssa ovat kartoittaneet vihreiden puolueiden hyvinvointipolitiikkaa koskevia linjauksia nähdäkseen, löytyykö aiheelle yhteistä vihreää linjaa. Tulokset on julkistettu raportissa A third sector in welfare – Green responses to privatisation of welfare services across Europe (Kolmas sektori hyvinvointipalveluissa – Vihreitä linjauksia hyvinvointipalveluiden yksityistämiseen Euroopassa). Esittelen tässä selvityksen tärkeimmät johtopäätökset:
Itsemääräämisoikeus, monimuotoisuus, ja valinnanvapaus näyttävät olevan tärkeitä periaatteita vihreässä hyvinvointipolitiikassa. Esimerkiksi Saksan vihreät haluaa turvata Saksan perustuslaissa olevan oikeuden perustaa kuntaan yksityinen koulu, mikäli se edustaa tiettyä koulutussuuntaa ja/tai aloite sen perustamiseen tulee huoltajilta. Samoin vihreille on tärkeää se, että vanhuksilla on oikeus vaikuttaa hoitoonsa, joko niin, että kotona vanhusta hoitava sukulainen saa kompensaatiota, tai mahdollisuudella valita haluamansa hoivakoti. Vihreät puolueet ympäri Eurooppaa puhuvat yhtä lailla valinnanvapaudesta eri toimijoiden välillä kuin mahdollisuudesta vaikuttaa ja osallistua hoidon tai koulun valintaan.
Hajauttaminen ja demokraattinen läpinäkyvyys ovat aiheita, joita monet vihreät puolueet ympäri Eurooppaa ovat nostaneet vihreän hyvinvointipolitiikan keskeisiksi elementeiksi. Hyvinvointipalveluita koskevien päätösten on synnyttävä lähellä ihmistä. Niin opiskelijoiden, vanhempien, potilaiden kuin henkilökunnankin on pystyttävä aidosti vaikuttamaan palveluihinsa. Esimerkiksi Unkarin ja Romanian vihreät puolueet suhtautuvat erittäin kriittisesti siihen, että maiden julkiset toiminnot ovat nykyisin vahvasti keskitettyjä. He ajavat yksityisiä vaihtoehtoja hyvinvointipalveluihin varmistaakseen monimuotoisuuden sekä kansalaisten ja henkilökunnan vaikuttamismahdollisuudet. Englannin ja Walesin vihreä puolue taas päinvastoin kritisoi hiljattain tehtyjä uudistuksia, jotka edistävät valtion rahoittamia itsenäisiä kouluja ja vapaita kouluja. Heidän mielestään läpinäkyvyys ja demokraattinen vastuuvelvollisuus ovat vaarantuneet, ja he tahtovat integroida yksityisesti johdetut koulut paikallisesti johdettuihin valtion kouluihin.
Lähes kaikissa vihreissä puolueissa suhtaudutaan kriittisesti yksityistämiseen ja suuriin, voittoa tavoitteleviin yrityksiin hyvinvointialalla. Kritiikin esittämistapa riippuu tilanteesta ja kunkin maan sosiaaliturvajärjestelmästä. Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa vihreät ovat ottaneet selkeän kannan kaikenlaista julkisen sektorin yksityistämisiä vastaan ottamalla aktiivisesti osaa mielenosoituksiin ja vetoomuksiin sairaaloiden ja koulujen yksityistämisaaltoa vastaan. Muissa maissa, kuten Englannissa, Ruotsissa ja Saksassa vihreät kannattavat aktiivisesti julkisen sektorin hallinnoimien tai voittoa tavoittelemattomien koulujen ja sairaaloiden kehittämistä.
On ilmeistä, että vihreät puolueet Euroopassa kannattavat yhteisrahoitteista julkista sosiaalihuoltojärjestelmää. Tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus – kuten kaikkien tavoitettavissa oleva, tasa-arvoinen koulutus ja terveydenhuolto – ovat arvoja, joita kaikki vihreät puolueet ajavat. Kysymys siitä, miten sosiaalijärjestelmät tulevaisuudessa järjestetään, on ensiarvoisen tärkeä, mikäli visio tasa-arvoisesta hyvinvointijärjestelmästä halutaan säilyttää. Kasvavan eriarvoisuuden Euroopassa on varmistettava, että korot ja voitot hyödyttävät hyvinvointialan julkista rahoitusta tulevaisuudessa. Esimerkiksi Saksan vihreät ehdottavat mallia, jossa hyvinvointipalveluja rahoitetaan ansiotulojen lisäksi myös pääomatuloista.
Lähes kaikki Euroopan vihreät puolueet esittävät kritiikkiä hyvinvointipalveluiden laajamittaisia yksityistämisiä kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Euroopan vihreät puolueet ajaisivat intohimoisesti mahtavia valtioita, joilla on monopoli kyseisten palveluiden tuottamisessa. Vihreät tahtovat hyvin kehitetyn, yhteisrahoitteisen sosiaalihuoltojärjestelmän, joka on kaikkien saavutettavissa, mutta jota tuottavat erilaiset, eri asioihin erikoistuneet tahot, ja jossa kansalaisilla on valinnanvapautta sekä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua.
Pienten yritysten ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden luovuutta ja ideoita ei usein löydy voittonsa maksimoivista yrityksistä tai vahvasti keskitetyistä julkisista palveluista. Tasa-arvoisen julkisen palvelujärjestelmän rinnalla kolmannella sektorilla – joka usein perustuu kansalaistoimintaan ja paikallisiin yhteisöihin – on tärkeä rooli vihreässä hyvinvointipolitiikassa. Näyttää siltä, että kolmas sektori tulee olemaan tulevaisuuden Euroopan hyvinvointipolitiikassa huomattavasti enemmän kuin pelkkä täydentävä tekijä.
Monissa maissa, kuten Suomessa, kolmas sektori on jo nyt merkittävä hyvinvointipalvelujen tuottaja. Iso-Britanniassa hallituksen kanslia on asettanut tavoitteeksi, että vuonna 2015 miljoona julkisen viran haltijaa työskentelee henkilökunnan omistamissa yhtiöissä. Saksassa toimii enemmän voittoa tavoittelemattomien järjestöjen hallinnoimia sairaaloita kuin julkisia tai voittoa tavoitelevien tahojen hallinnoimia, ja yli puolet hoivakotien vuodepaikoista on voittoa tavoittelemattomien järjestöjen hoidossa.
Miten tästä eteenpäin
Vihreillä puolueilla on edessään suuria haasteita. Millä tavalla hyvinvointipalvelut tullaan rahoittamaan tulevaisuudessa? Miten vahvistamme julkista ja kolmatta sektoria eri maissa? Miten yhdistämme tasa-arvon ja valinnanvapauden? Miten löydämme tapoja säännellä hyvinvointialan yksityisiä markkinoita? Muun muassa näistä kysymyksistä on käytävä keskustelua. Toivomme, että Euroopan vihreät puolueet voivat ottaa oppia toistensa kokemuksista ja yhteistyössä kehittää vihreiden yhteisen kannan näihin aiheisiin. Toivottavasti tämä artikkeli ja sen taustalla ollut raportti toimii alkupisteenä keskustelulle.
Artikkeli on käännös Green European Journalissa 29.10.2014 julkaistusta jutusta.