Myllypuron ostoskeskuksen uudistaminen on menestystarina, mutta onko se poikkeus vai uuden kehityksen airut? Ostareiden uusi tuleminen vaatii satsausta omistajuuteen ja uusia yhteistyömalleja.
Kukapa ei olisi kuullut haikeita tarinoita siitä, millaisia entisajan ostoskeskukset olivat. Minullekin on moni muistellut, kuinka Roihuvuoren ostarilta löytyi ennen useampi ruokakauppa, kahvila, kolme pankkia, apteekki ja pesula. Sittemmin anniskelupaikkojen vyöryn alle ovat jääneet niin erikoisruokakaupat kuin sivukonttorit, postit ja apteekitkin.
Lienee myös selvää, miksi nämä esikaupunkien sydämet oirehtivat Helsingissä ja muualla: autoistuminen, keskittäminen, hypermarketit ja halvemman ruuan imu. Lähikauppojen kulta-aikaa elettiin 1960-luvulla, jolloin Suomesta löytyi yli 22 000 päivittäistavaramyymälää. Tänä päivänä kauppoja on enää alle 4 000. Hötäkässä moni esikaupunki on uinahtamassa nukkumalähiöksi.
2000-luvulla tämä kauppapisteiden väheneminen on kuitenkin taittunut. Pienten, alle 400 neliömetrin myymälöiden aukioloaikojen vapauttaminen on antanut pienkaupoilla uutta potkua. Taustalla on myös kuluttajamieltymysten muutos, sillä markkinatutkimusyhtiö AC Nielsenin mukaan kaupan läheisyys on noussut tärkeimmäksi valintakriteeriksi.
Viskibaarikin kannattaa
Dosentti Pasi Mäenpää Helsingin yliopistolta on perehtynyt ostoskeskusten nykytilaan ja tulevaisuuden vaateisiin Ostoskeskuksesta lähipalvelukeskukseksi -hankkeessa. Hänen mukaansa ensimmäisen, toisen ja kolmannen sektorin yhteispeli on kaiken a ja o. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaupunki antaa taloudellisia helpotuksia ostaria kehittävälle rakennusliikkeelle. Tai kiinteistöyhtiö voisi antaa asukasyhdistykselle tehtäväksi löytää yrittäjä tyhjillään olevaan liiketilaan.
Sen sijaan Mäenpää ei usko ruokakaupassa pienten erikoisliikkeiden kannattavuuteen, vaan pitää suurten vähittäiskauppaketjujen osallistumista välttämättömänä.
– Ainakin kauppojen rakentamisen puolella on jonkinlaista tytinää, mikä johtuu valtiovallan halusta tuoda kauppa takaisin yhdyskuntarakenteiden piiriin. Kiinnostaisi tietää, kuinka tosissaan isot toimijat oikeasti ovat.
Median laajasti noteeraama Myllypuron ostoskeskuksen uudelleen rakentaminen osoittaa, että kannattavia hankkeita pystytään myös toteuttamaan. Tapaus edustaa bisnesvetoista projektia, sillä hankkeen moottorina on ostoskeskuksen sataprosenttisesti omistava Citycon. Ostarilta löytyy kaupallisten palveluiden lisäksi hyvin varusteltu mediakirjasto, asukastila – ja asuntoja liikekiinteistöjen päällä.
– Juuri uudet asunnot ovat tehneet hankkeesta taloudellisesti kannattavan. Toimijat vahvistavat toisiaan, ja yhteistyö tuntuu toimivan, Mäenpää korostaa.
Tutkija Karitta Laitinen yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmästä katsoo, että täydennysrakentaminen lisää ostovoimaa ja vahvistaa omaleimaisia palveluja.
– Puotilassa ostoskeskuksen viereen rakennetut asuintalot ovat vahvistaneet myös ostarin palveluita. Sieltä löytyy ruokakaupan lisäksi nukketeatteri ja viskivalikoimastaan tunnettu ravintola.
Yleishyödyllisten palveluiden läsnäolosta on hyötyä, sillä ne vetävät ihmisiä paikalle.
– Helsingin ostoskeskuksissa on aika paljon kaupungin omistamia tiloja, Espoossa ja Vantaassa niitä on selvästi vähemmän. Lähettyville sijoittuvat seurakunnat, yksityiset päiväkodit ja muut vastaavat tahot täydentävät yhtälöä, Laitinen toteaa.
Kivijalka vieläkin lähempänä
Päivittäistavaraketjuista Suomen Lähikauppa Oy nojaa kävelyetäisyydellä oleviin ruokakauppoihin. Vaikka markkinatilanne ei ole kadehdittava kahden jätin, Ässän ja Koon, seurassa, suosii lähikauppoja pienten kotitalouksien ja ikääntyvän väestön lisääntyminen sekä kaupungistumisen kasvu.
– Tarkoituksemme on avata vähintään 50 uutta myyntipistettä seuraavien vuosien aikana, kertoo Suomen Lähikaupan kauppapaikoista ja logistiikasta vastaava johtaja Esko Sutelainen.
Vaikka pieni kauppa voi sijoittua myös pienelle paikkakunnalle, aikoo Suomen Lähikauppa keskittyä kaupunkiympäristöihin ja lähiöihin. Lähellä on kuitenkin hyvin suhteellinen käsite, ja siksi ostoskeskuskin voi olla liian kaukana.
– Siwojen sijoittumisen kannalta asuinalueiden kivijalka voi olla parempi paikka. Ostoskeskusten kehittäminen ei ole ydintoimintaamme, vaan haluamme olla vieläkin lähempänä asiakasta.
Suomen Lähikauppa katsookin, että kauppa itsessään on lähipalveluiden keskittymä.
Pakettien noutopalvelun lisäksi myös Yliopiston apteekin verkkokaupasta tilatut itsehoito- ja reseptilääkkeet voi hakea ketjun kaupoista. Yhteistyötä esimerkiksi Veikkauksen kanssa halutaan laajentaa.
– Vieressä olevat muut liikkeet eivät tietenkään haittaa, mutta tulevaisuudessa erilaisia palveluita voidaan koota yhä pienempiin toimitiloihin. Sutelainen huomauttaa.
Paikallinen intressi
Yksi kriittisistä tekijöistä on omistajuus. Kiinteistöjen kehittämisessä on selvästi suuria ongelmia, mikäli asiaa tarkastelee paikallisesta asukkaan tai yrittäjän näkökulmasta. Ei ole vaikea löytää kunnostettujakin ostoskeskuksia, joissa osa toimitiloista seisoo tyhjillään hyvin pitkiä aikoja.
Pasi Mäenpää on myös huomannut, että kiinteistöpelissä omistajat ovat usein nimettömiä ja merkillisen laiskoja. Iso merkitys on sillä, onko kiinteistön omistus lähellä vai kaukana.
– Mikäli omistus siirtyy kansainväliselle sijoittajalle, ei kehittämisestä tule mitään. Näitä toimijoita ei yksittäisten liiketilojen tilanne kiinnosta, vain osakekannan voitollisuudella on väliä, Karitta Laitinen toteaa.
Paikallinen intressi pitäisi yhdistää tehokkaaseen omistajuuteen, jotta pattitilanne lähtisi purkautumaan.
– Maunulaan ollaan rakentamassa uutta ostaria, mutta kehitys saattaa mennä aivan pieleen. HOK-Elanto on kuulemma tuomassa sinne ruokakaupan lisäksi oman ketjun muut erikoisliikkeet, jolloin alueen nykyiset yrittäjät eivät pääse muuttamaan uusiin tiloihin, Mäenpää kertoo.
– Yleisesti ottaen olisi fiksua, että joku konsultoiva taho kävisi tapaamassa kiinteistönomistajia. Se voisi hyvin olla paikallinen asukasyhdistys, jota markkinoiden luulisi kuuntelevan, Mäenpää jatkaa.
Lopuksi on syytä kysyä, että uskovatko tutkijat ostarien uuteen tulemiseen?
– Uskon kyllä. Pelkästään suurten ikäluokkien eläköityminen lisää lähipalveluiden tarvetta merkittävästi, Laitinen vastaa.
– En ole vielä mitään renessanssia nähnyt. Mutta mikäli lähiöiden täydennysrakentaminen saadaan kunnolla vauhtiin, niin varmasti alkaa tapahtua, Mäenpää toivoo.