Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen tulee Suomessa muuttumaan radikaalisti lähivuosina. Muutoksiin pakottavat osaltaan huoltosuhteen heikkeneminen ja hitaan talouskasvun aika, teknologian kehittyminen sekä myös ylikansalliset sopimukset, kuten EU:n potilasdirektiivi ja kansainväliset kauppasopimukset.
Osa muutoksista ei kuitenkaan synny minkään ulkoisen pakon sanelemana vaan pikemminkin poliittisten tavoitteiden vuoksi. Juha Sipilän hallituksen linjaukset sote-uudistuksesta merkitsevät suurinta muutosta julkisissa palveluissa itsenäisen Suomen historiassa. Kuntien vastuu sote-palveluista lakkaa ja siirtyy suorilla vaaleilla valittaville maakunnille. Samalla yksityisten yritysten roolia ollaan kasvattamassa huomattavasti tarjoamalla niille mahdollisuus osallistua verorahoitteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen listautumalla palveluntarjoajaksi.
Kilpailun lisääminen ja valinnanvapaus sisältävät mahdollisuuden palveluiden laadun parantamiseen ja uusien innovatiivisten, kustannustehokkaampien palveluiden luomiseen. Samalla kuitenkin uudistuksen alkuperäiset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiosta uhkaavat romuttua, mikäli palvelutuotannon avaaminen kilpailulle asetetaan tärkeimmäksi päämääräksi. Samalla kuntien vastuulle jäävä terveyden edistäminen saattaa vaikeutua, kun kunnat eivät enää vastaa itse palveluiden tuottamisesta.
Sote-uudistuksen erilaisista toteutustavoista huolimatta teknologian kehitys tulee mahdollistamaan yhä parempia ja kalliimpia hoitomuotoja. Yhä olennaisempi kysymys julkisten palveluiden suhteen onkin, miten rajalliset resurssit jatkossa jaetaan, eli mitä kaikkia hoitomuotoja tarjotaan ja millä ehdoin? Bioetiikan instituutin johtaja Heikki Saxén johdattelee artikkelissaan priorisoinnin haastavaan kenttään. Hänen mukaansa priorisointia tehdään väistämättä, mutta olisi toivottavaa, että aiheesta käytäisiin enemmän avointa ja moniäänistä keskustelua.
Tämä numero Vihreä Tuuma -lehteä käsittelee näitä muutoksen tuulia ja valottaa käynnissä olevaa sote-uudistusta eri näkökulmista käsittelemällä sosiaalipalveluiden roolia muutoksessa, integraation toteutumista sekä miten palveluiden rahoitus pitäisi uudessa mallissa järjestää. Lehdessä käsitellään kuitenkin myös laajemmin tulevaisuuden tuomia haasteita, joista tärkeimpiä ovat uuden teknologian tuomat mahdollisuudet ja kansainvälisten kauppasopimusten vaikutukset kansalliseen terveyspolitiikkaan.
Näitä haastavia kysymyksiä pitää käsitellä nyt, jotta kriittiset uhkakuvat ovat tiedossa hyvissä ajoin ja toimivia, kaikkien tasa-arvoisen hyvinvoinnin turvaavia ratkaisuja saadaan ajettua läpi.