Intian vuorilla asuvat alkuperäiskansat, adivasit, ovat jääneet kaivostoiminnan jalkoihin lähes kaikkialla Intiassa. Adivasi-aktivistit Sabitri Patra ja Xavier Kujur vierailivat Suomessa kertomassa adivasien ahdingosta kaivosten puristuksissa.
Viime vuosikymmenet ovat olleet Intiassa voimakkaan kaivosbuumin aikaa. Kahden viime vuosikymmenen aikana Intia on avannut kaivostoiminnan yksityisille yhtiöille, mutta valtion säännöstely on jäänyt heppoiseksi. Seuraukset ovat olleet surulliset.
Suurin osa Intian mineraaleista sijaitsee vuoristoalueilla, jotka ovat luonnoltaan erittäin monimuotoisia sekä perinteisten adivasi-heimojen asuinaluetta. Yhteen ovat törmänneet kaivosyhtiöiden taloudelliset intressit ja Intian valtion halu lisätä bruttokansantuotettaan, sekä Adivasi-heimojen oikeus vuosituhansia vanhaan kulttuuriinsa.
Osapuolten voimasuhteet ovat hyvin epätasaiset: jopa 30 miljoonaa Intian alkuperäiskansojen ihmistä on häädetty kotoaan erilaisten kehityshankkeiden, kuten patojen ja kaivosten tieltä.
Punainen kuivuus
Sterlite-Vedanta -yhtymän omistama Balco-yhtiö kaivaa bauksiittia Daldalin vuorilta Kabirdhamista Chhattisgarghissa. Bauksiittia käytetään alumiinin raaka-aineena, ja alumiinia puolestaan käytetään laajalti teollisuudessa muun muassa lentokoneiden, autojen ja juomatölkkien valmistuksessa.
Sabitri Patra, gond-heimoon kuuluva adivasi-aktivisti, asuu kutia-heimojen alueella Orissassa, 40 kilometrin päässä Sterlite-Vedantan alumiinia jalostavasta tehtaasta ja Niyamgiri-vuoresta, jonka dongria-heimoja Sterliten suunnittelema kaivos uhkaa.
– Sterlite-Vedantan Chhattisgarhissa omistama Balco-yhtiö lupasi rahallisen kompensaation sekä uuden asuinpaikan niille asukkaille, jotka joutuivat siirtymään kaivoksen tieltä. Kompensaation saa kuitenkin vain, jos on esittää virallinen todistus maanomistuksesta. Ei perinteisillä heimoilla ole tällaisia, Patra kertoo.
Kun uutta asuinpaikkaa ei ole löytynyt, ovat paikalliset päätyneet asumaan kaivosalueen reunamille, jotkut jopa kaivoksen aitojen sisäpuolelle,. Elämä on käynyt hyvin vaikeaksi, sillä kaivostoiminta köyhdyttää maaperän ja tekee maanviljelyksen mahdottomaksi.
Katsomme Sabitrin kanssa kuvia alueesta ennen ja jälkeen kaivostoiminnan. Vihreät viljelmät ovat muuttuneet punaisen pölyn päällystämäksi kuivuudeksi. Eikö valtiosta ole apua adivaseille?– Valtio ajaa vain kaivosyhtiöiden etuja. Joskus valtio ajaa adivasi-heimot alueelta perustamalla alueelle ensin niin sanotun suojelualueen, joka estää adivaseja harjoittamasta biodiversiteetiltään rikasta kiertokaskiviljelyä. Todellisuudessa suojelualueet tehdään kuitenkin usein yhden puulajin monokulttuuri-istutuksiksi, ja ne päätyvät toisinaan lopulta kaivosyhtiöiden käyttöön, Patra tähdentää.
Balco ei ole myöskään kunnostautunut lupaustensa täyttämisessä. Yhtiön kaivosalueella elävät baigat ovat kertoneet, että tullessaan Balco lupasi maan takaisin viljelyskäyttöön muutaman vuoden kaivostoiminnan jälkeen. Yhtiö jätti kertomatta, että maa on kaivostoiminnan jälkeen käyttökelvotonta, sillä vuoressa oleva bauksiitti sitoo itseensä vettä. Kun bauksiitti poistetaan, laskee pohjaveden pinta, jolloin puut eivät saa vettä ja kaivot kuivuvat. Metsät hupenevat ja maaperä köyhtyy.
Maan mukana katoaa kulttuuri
Vaikka heimoille osoitetaankin uusia asuinpaikkoja, on pakkosiirroilla aina vaikutus paikalliseen kulttuuriin. Xavier Kujur, Save the Forest -kansalaisliikkeen johtaja Jharkhandista, kertoo pakkosiirtojen olevan erittäin tuhoisia kulttuurille, joka on vuosituhansia perustunut metsään ja maahan. Monet adivasi-heimot ovat eläneet keräilemällä villikasveja ja harjoittamalla vuoristoisissa metsissä kiertävää kaskiviljelyä tuhansien vuosien ajan.
– Kun adivasit menettävät maansa, he menettävät myös kulttuurinsa ja kielensä. Myös yhteisöjen sosiaalinen dynamiikka särkyy, Kujur huomauttaa.
Kujur kertoo kaivospaikkakunnilla tapahtuvan myös paljon rikoksia. Esimerkiksi naistyöntekijät, jotka palaavat illalla pimeällä töistä, kohtaavat usein seksuaalista väkivaltaa. Poliisista ei ole apua, sillä se on läpeensä korruptoitunut.
Korruptio kukoistaa Kujurin mukaan Intian kaivosteollisuudessa laajemminkin. Poliitikkoja lahjotaan puolustamaan kaivoksia, ja kaivosyhtiöiden edustajat ovat usein mukana myös politiikassa niin valtion tasolla kuin paikallisestikin.
– On suuri ongelma, ettei kukaan tiedä kuinka paljon kaivokset itse asiassa kuluttavat luonnonvaroja. Yhtiöt raportoivat ottamansa mineraalien määrät reilusti alakanttiin ja hallitukselta jää samalla iso määrä veroja saamatta. Tämä menee tarkastajilta läpi, sillä heidät on lahjottu, Kujur kritisoi.
Kaivostoiminta tuhoaa myös biodiversiteetiltään rikkaita vuoristometsiä ja saastuttaa jokia suurelta alueelta kaivosten läheltä. Juomaveden pilaantuminen vaikuttaa suoraan alueen asukkaiden ja eläinten terveyteen, eikä metsistä esimerkiksi löydy enää adivasien perinteisiä lääkekasveja.
Erityisen paha tilanne on valtion omistaman Uranium Corporation of Indian (UCIL) -uraanikaivoksen lähistöllä Jharkhandissa. New Delhissä toimiva Center for Science and Environment (CSE) on yhteistyössä Jharkhandi Organization Against Radiation (JOAR) -järjestön kanssa tutkituttanut alueelta otettuja vesinäytteitä. Tulokset puhuvat karua kieltä: näytteissä on todettu hälyttäviä määriä raskasmetalleja, ja alueella on ollut useita vuotoja radioaktiivista vettä kuljettavissa putkissa.
– Alueella syntyy paljon epämuodostuneita lapsia, ja syövät ovat lisääntyneet. Yhtiö on luvannut asukkaille rahallisen kompensaation, jos he voivat osoittaa että sairaus johtuu kaivoksesta. Mutta miten sellaisen voisi todistaa, Kujur ihmettelee.
Vastarinta kytee
Sekä Sabitri Patra että Xavier Kujur ovat adivasien oikeuksia ajavien liikkeiden johtajia omilla asuinalueillaan. Molempien tärkeä tehtävä on saattaa kyläläisten tietoon kaivostoiminnan vaikutuksia. Tässä apuna ovat paikalliset kyläneuvostot, joita liikkeet toisaalta auttavat organisoitumaan, ja joille he toisaalta levittävät tietoa kyläläisten oikeuksista ja kaivosyhtiöiden toiminnasta.
Monesti kyläneuvostot ovat tehneet päätöksiä puutteellisin tiedoin.
– Kaivosyhtiöt ovat luvanneet asukkaille rahallista kompensaatiota asuinpaikan menetyksestä, parempaa terveydenhuoltoa ja laadukkaampia kouluja. Kaivostoimintaan otettu maa on luvattu myös entisöidä takaisin maanviljelykseen, mutta lupaukset ovat osoittautuneet tyhjiksi, Patra ja Kujut sanovat.
Esimerkiksi Balco-yhtiö täytti ”lupauksensa” entisöidä Daldali-vuoren maan istuttamalla puita punaisen pölyn peittämään maaperään. Puut ovat kuitenkin kaikki samanlaisia, eikä maa tuota itsessään mitään viljelykelpoista, kun bauksiittia ei ole enää sitomassa vettä maaperään.
Kyläneuvostojen ja paikallisten aktivoinnin lisäksi kansalaisliikkeet pyrkivät vaikuttamaan myös yksittäisiin poliitikkoihin erityisesti heidän omalta alueeltaan.
– Myös koulutettujen ihmisten mobilisointi on tärkeää kaikkialla Intiassa. Kutsumme heitä puhumaan tapahtumiin, kuten kyläneuvostojen kokouksiin, ja pyrimme saamaan myös mediaa paikalle. Myös kansainvälistä huomiota adivasien tilanteelle tarvitaan, Kujur kertoo.
Kansalaisaktivismi ei ole kuitenkaan aina helppoa. Joskus paikallisten organisoituminen on saanut aikaan aseellisia selkkauksia, kun kaivosyhtiöt ovat pyrkineet alistamaan alkavan liikehdinnän.
Positiivista kehitystäkin on tapahtunut. Intian korkein oikeus juuri päätti vuosia kestäneen oikeusprosessin jälkeen, että Sterlite-Vedanta-yhtiö ei saa aloittaa bauksiitinlouhintaa Niymgiri-vuorella, jos siellä asuvat dongria- ja kutia-heimoyhteisöt katsovat vuoren olevan heille pyhä. Kaivosyhtiö kuitenkin yrittää osoittaa, että vuoren pyhin palvontapaikka on kilometrien päässä suunnitellusta kaivoksesta. Oikeuden päätös voi toimia ennakkotapauksena muillekin vastaaville kiistoille.
Patra ja Kujur painottavat ennakkotapauksen tärkeyttä adivaseille.
– Mitä enemmän adivasit ovat tietoisia oikeuksistaan, sitä vahvemmin he osaavat puolustaa niitä.
Lisätietoa adivaseista:
PUCL Bulletin, helmikuu 2010: The Adivasis of India – A History of Discrimination, Conflict, and Resistance
Moushimi Basu, heinäkuu 2010: Oy Intian uraanikorporaatio ab, Siemenpuu-säätiön artikkeli
India Committee of the Netherlands, kesäkuu 2010: Mining and its effects on children, women, Adivasi and Dalits
Hirvelä, Ville-Veikko 2012: Punaisen pölyn keskellä. Teoksessa Pietarinen Kati (toim.): Sijoiltaan menneet – Kulutuksen häätämä elämä. Into Kustannus, Riika.