Suomi tarvitsee lisää työvoimaa. Samalla kun ovia avataan ulkomaisille sijoittajille, niitä suljetaan köyhistä konfliktimaista tuleville.
Työperusteisen maahanmuuton ja esimerkiksi turvapaikanhakijoiden nopean työllistymisen tarve on tunnustettu monellakin eri tasolla.
Suomen – kuten muunkin Euroopan – rakenteellisena ongelmana on työikäisen väestön nopea supistuminen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Tällä hetkellä työtä tekevien kantasuomalaisten määrä hupenee keskimäärin 10 000 henkilöllä vuosittain.
Riittävää työvoimaresurssia ei ole näillä näkymin tulossa Suomessa jo elävistä ryhmistä, kuten opiskelijoista tai kotiäideistä. Toisaalta virallinen Suomi luokittelee yli 100 000 suomalaista vaikeasti työllistettäväksi alhaisen koulutustason, korkea iän ja pitkään jatkuneen työttömyyden takia.
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n viime vuonna tekemän selvityksen mukaan Suomi tarvitseekin vuosittain noin 34 000 nettomaahanmuuttajaa, jotta työmarkkinoilla olevien työntekijöiden nettomäärä ei lähivuosikymmeninä supistuisi. Tämä tarkoittaa maahanmuuton kaksinkertaistamista nykyiseltä noin 18 000 maahanmuuttajan tasolta.
Tavoite vaikuttaa kuitenkin tällä hetkellä vaikealta, sillä oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen retoriikka velloo vahvana aina eduskuntaa myöten.
Pikakaistoja työpaikoille
Turvapaikanhakijoihin keskittyneen maahanmuuttopoliittisen keskustelun taustalla on se tosiasia, että yli 80 prosenttia Suomessa myönnetyistä oleskeluluvista annetaan jo tällä hetkellä työpaikan ja perheen vuoksi.
Turvapaikanhakijoiden kohdalla työ- ja elinkeinoministeriö on aloittanut viimeisen vuoden aikana lukuisia hankkeita, joiden avulla pyritään helpottamaan turvapaikanhakijoiden pääsyä työelämään.
”On työelämälähtöisempää kotouttamista ja ammatillisempia sisältöjä kotouttamiskursseilla. Samalla mukana tulevaa osaamista, oli se sitten myyjän, leipurin tai hitsaajan taustaa, pyritään hyödyntämään esimerkiksi näyttötutkintojen kautta. Myös nopeampi ohjaus kielikoulutukseen”, kuvaa työministeriön maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen.
”Siis kyseessä on jo aikamoinen arsenaali mitä tehdään. Kaikki nämä ovat jo jollakin asteella joko valmistelumyllyssä tai toteutuksessa, mutta valmistuvat eri aikoina.”
Työministeriön mukaan toimilla pyritään nopeuttamaan kotouttamista sekä ratkaisemaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa. Työvoiman kysyntää on muun muassa kiinteistö-, ravintola-, hoiva-, ravintola-alojen kaltaisissa matalapalkka-ammateissa, mutta niille ei löydy tekijöitä.
”Käytännössä tässä on kyseessä sisääntuloammatteja, joiden kautta on sitten helpompi lähteä rakentamaan jatkouraa”, Hämäläinen sanoo.
Nyt maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden osaamistaso on laaja. Opetus- ja kulttuuriministeriön alkuvuodesta julkaisemasta selvityksestä paljastuu, että noin viidennes on joko valmistunut tai opiskellut korkeakoulussa. Pienellä vähemmistöllä ei taas ole lainkaan luku- tai kirjoitustaitoa. Isolla osalla on jo vuosia ammatillista osaamista tai työelämää takana, joko koulutettuna tai peruskoulupohjalta.
”Tämän vuoksi ollaan kehittämässä esimerkiksi pätevöitymiskoulutuksia lääkäreille tai muille korkeakoulutetuille”, Hämäläinen lisää.
Suomi houkuttelee yrittäjiä
Suomen hallituksella on myös hankkeita houkutella maahanmuuttajia puhtaasti kansantaloudellisista syistä. Sisäministeriö ilmoitti huhtikuun lopussa asettaneensa selvityshankkeen, jossa kehitetään EU:n ulkopuolisista maista tulevien sijoittajien, yrittäjien ja erityisasiantuntijoiden oleskelulupajärjestelmää.
Muutostarvetta perustellaan suomalaisessa ja eurooppalaisessa yrityskentässä tapahtuneella nopealla kehityksellä.
”Suomen ulkomaalaislainsäädäntö ei ole ajan tasalla, siltä osin kun se koskee yrittäjien ja erityisosaajien saamista Suomeen. Meillä ei ole tällä hetkellä myöskään lainkaan mahdollisuuksia myöntää oleskelulupaa sillä perusteella, että henkilö sijoittaa Suomeen”, kuvaa selvitystyöryhmän puheenjohtaja Elina Immonen sisäministeriöstä.
”Nyt tarkoituksena on arvioida uudelleen se, että mitä tarkoittaa erityisosaaja. Nykyinen ulkomaalaislaki on tullut voimaan vuonna 2004 ja toimintaympäristö on aika radikaalisti muuttunut. Asiantuntijatyötä ei voi enää arvioida samoin ehdoin.”
Sijoittajille suunnatut oleskeluluvat ovat suhteellisen yleisiä myös muissa EU-maissa kuten Britanniassa ja Belgiassa. Esimerkiksi Kyproksen, Bulgarian ja Maltan kohdalla laki menee jopa astetta pidemmälle, sillä maiden lainsäädäntö sallii kansalaisuushakemusten merkittävästi nopeamman käsittelyn usean miljoonan euron investoinneilla kotimaisiin yrityksiin.
Laista on tullut jopa kilpailuvaltti veroetujen ja -suunnittelun työkaluna, sillä ne houkuttelevat etenkin kasvavien talouksien nousevaa yläluokkaa, joka hakee parempaa elintasoa ja EU-passin tuomaa varojen liikuttamisen vapautta.
Immonen kuitenkin toppuuttelee tällaisia epäilyksiä Suomen kohdalla.
”Tämä on osa hallituksen toimenpiteitä yrittäjyyden helpottamiseksi. Kansalaisuuslain muuttaminen ei ole millään tavalla asialistalla ja sitä ei edes harkita”, hän sanoo.
”Toisaalta Malta tai Bulgaria eivät yleisemminkään ole maita, joista Suomi ensisijaisesti hakee vertailukohtaa”.
”Suomessa ei ole olemassa mitään maahanmuuton kiintiöjärjestelmää, jossa nämä varakkaat henkilöt ohittaisivat muita hakijoita. Ei tämä ole keneltäkään pois.”
Vaikea lähtötilanne passivoi
Kansalaisjärjestöjen suunnalta ollaan varovaisempia hallituksen nykylinjauksista erityisesti turvapaikanhakijoiden osalta.
”Meneillään on laajempi koko EU:n välinen kilpailu siitä, kuka ehtii eniten ja nopeiten kiristää omaa turvapaikkapolitiikkaansa ettei kukaan tulisi tänne. Nyt on ensimmäistä kertaa sanottu ääneen, että ihmiset eivät tulisi Suomeen”, kuvaa Pakolaisavun viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta.
Ristiriitaiseksi tilanne muodostuu siitä, että poliitikkojen perustelut tiukennuksille ovat kustannus- ja taloussyissä.
”Kyllä se kaikilla päättäjillä, joiden kanssa olemme keskustelleet, tulee esille”, Väkiparta kuvaa.
Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Tent-säätiön toukokuun puolivälissä julkaiseman raportin mukaan jokainen turvapaikanhakijoihin sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin kaksinkertaisesti viiden vuoden kuluessa.
Väkiparran mukaan turvapaikkaa hakevilla on vahva halu hakea töitä ja nopeasti.
“Saapujat ovat aina lähes poikkeuksetta sillä mielellä, että nyt mennään töihin. Eivät he välttämättä ole edes tietoisia mistään sosiaaliturvasta”, hän kuvaa.
Tämän vuoksi turvapaikanhakijoille asetut karenssit voivat toimia työllistämisen kannalta lannistavina.
”Töihin lähteminen on vaan vaikeampaa sen jälkeen, kun on eletty laitoksessa passivoitumassa”.