Alojen välinen yhteistyö ja toimenkuvien kirjo kasvaa jatkuvasti. Raja-aitojen kaataminen ja yhdessä tekeminen ovat avaimia myös uuteen liiketoimintaan, pohtii Arto Sivonen puheenvuorossaan.
Kun lapset kysyvät vanhemmiltaan mitä he tekevät työkseen, he eivät usein ymmärrä vastauksesta sanaakaan. Opettajasta on tullut Social Development Executive ja siivoojasta Comfort Specialist. Toimistojen aamupalavereissa erilaiset SEO -gurut ja häshtägjournalistit esittelevät itsensä. Moni on ilmoittautunut konsultiksi, joita on joidenkin laskelmien mukaan Suomessa yli 10000.
Itse Kim Jong-ilillä on kuulemma jopa 1 200 titteliä. Ammattinimikkeiden mukaan hän ei ole pohjoiskorealainen diktaattori vaan esimerkiksi ”planeetan suojelusenkeli”, ”kuuman rakkauden ikuinen syli” ja ”hienoin mies, joka on koskaan elänyt”.
Kyse ei kuitenkaan ole vain uusista titteleistä vaan siitä miten uusia ammatteja syntyy koko ajan. Oxfordin yliopisto ennustaa, että 47 prosenttia nykyisistä ammateista katoaa vuoteen 2033 mennessä. Elinkeinoelämä tutkimuslaitos Etla arvioi että Suomesta katoaa kahdenkymmenen vuoden kuluessa jopa joka kolmas ammatti.
Viikatemiehenä toimii tietotekniikka. Suomen työmarkkinat ovat olleet viimeiset kuusi vuosikymmentä rakennemuutoksessa. Syinä ovat etenkin teknologian kehitys ja kansainvälinen kauppa. Pelottavaa? Ainakin se on suuri suuri mahdollisuus.
Suutarin ei tarvitse pysyä lestissään
Uusia titteleitä ei luo vaan teknologian kehitys vaan myös erilaisten osaamisten yhdistely. Elämme edelleen perinteisissä ammatillisissa hierarkioissa. Arkkitehdit käyvät omissa juhlissaan, ravintola-ala juttelee vaan toisilleen ja designerit jakavat toisilleen palkintoja. Siis jos hyvin käy. Aina ei edes alan sisällä pidetä yhtä vaan sulkeudutaan ja kilpaillaan samoista asiakkaista.
Uutta syntyy vaan yhdessä tekemällä. Vielä paremmin asiat ovat, jos mennään kuokkimaan muiden alojen tapahtumiin ja tutustutaan eri alojen ammattilaisiin.
Usein saattaa olla helpompaa avautua alan ulkopuoliselle ihmiselle. Yhtäkkiä esimerkiksi kokki voi huomata ettei ei tee vain ruokaa, vaan osaajana voikin toimia hyvin laajalla kentällä. Ruoka liittyy ympäristöön, talouteen ja viihteeseen.
Elokuvaohjaajan osaamista ei kannata kohdentaa vain leffateattereihin. Elokuvantekijät ovat tarinankertojia maailmassa, jossa tarinoita halutaan kuulla enemmän kuin koskaan. Maailmassa, joka hukkuu informaatiotulvaan ja teknisiin vimpaimiin. Tarvitsemme selkeitä ja ihmisen kokoisia tarinoita. Olemme siis keksimässä ammatteja uudestaan, moniosaajien aika on nyt.
Mikä yrityksiä pidättelee?
Yritykset kulkevat tutulla ja turvallisella tiellä. Helposti rakennetaan liiketoimintaa vain kollegojen kanssa. Laitetaan kokouskutsu sille samalle jengille. Voisi olla todella terveellistä ottaa mukaan toimintaan asiakkaat tai uudet ammattiryhmät. Kannattaisi avata suunnittelu joskus jopa täysin avoimeksi tai kutsua ohjaus- ja johtoryhmiin rohkeammin eri alojen ammattilaisia.
Tässä kohtaa suuryritykset voisivat ottaa oppia pienemmiltä. Erilaiset coworking-tilat yleistyvät ja sitä kautta myös avoimuus pienten yrittäjien kesken. Uusia ideoita yhdistellään ja rajoja rikkovia ideoita viedään käytäntöön.
Miten pienten yritysten luovuus valjastetaan suurtenkin avuksi? Perustetaan kumppanuusohjelmia, suuret saavat etua pienten luovuudesta ja markkinointiosaamisesta. Pienet hyötyvät suurten resursseista ja kontaktiverkostoista. Kaiken kaikkiaan yrityksiltä tarvitaan aikaa, rohkeutta ja tahtoa viedä uusia toimintamalleja läpi. Mutta se kannattaa varmasti.
Uudet haastajat
Helsingissä keväällä järjestetyssä isossa ruoka-alan tapahtumassa Gastro Helsinki -messuilla yksi halli erottui joukosta. Sinne oli ajanut rivistö erilaisia katuruokarekkoja. Street Helsinki Talks -katuruokafestareiden ammattilaisosuus vei ruoka-alan keskustelua uuteen suuntaan. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että katuruoan uudet toivot tulevat alan ulkopuolelta. Lavalle nousi rokkari ja sosiaalityöntekijä jotka ovat nykyisiltä ammateiltaan kokkeja. Tavat rakentaa ruokakulttuuria poikkeavat siitä mitä ravintolakoulussa on opetettu.
Chris Ying, tunnettu katuruokajournalisti Yhdysvalloista, aloitti puheensa sillä että parasta on ettet tiedä mitään. Et ole sidottu raameihin. Miten saadaan kapinalliset myös muille aloille? Chrisia kuunnellessa tuli väistämättä mieleen se että miten tämä haastaminen saataisiin muille aloille. Kuka sen voi aloittaa ja mitkä olisivat motiivit?
Kouluilla on nyt tuhannen taalan paikka
Miten saadaan oppilaat pois neljän seinän sisältä? Selviävätkö koulut tässä mylläkässä? Liian usein koulutetaan edelleenkin vain yhteen ammattiin. Istutaan luokissa ja kosketus ulkomaailmaan on liian hatara. Olisi tärkeää rohkaista opiskelijoita rakentamaan kontakteja ulkomaailmaanmaailmalle. Soitto kiinnostavalle ihmiselle tai ehdotus mahdolliselle yrityskumppanille voi olla opiskelujen kannalta käänteentekevää.
Koulut voisivat tarjota otollisen maaperän kokeiluille, joita yritykset eivät välttämättä uskalla ottaa. Aikoinaan kun ensimmäiset pöytätietokoneet tulivat markkinoille, luovien alojen opiskelijat pääsivät vastuullisiin positioihin yrityksissä lähinnä teknisen osaamisen kautta. Voisiko koulusta valmistunut moniosaaja saada saman edun nyt?
Jokainen voi miettiä kohdallaan sopivia tapoja avautua kuorestaan. Joko oman koulunsa, yrityksensä tai kollegojensa kautta. Kuka aloittaa?