Suomen puoluekartalla on toiminut erilaisia itsensä liberaaliksi määritelleitä ryhmiä, mutta tällä hetkellä eduskunnasta puuttuu varsinainen liberaalipuolue. Onko vihreät täyttänyt sen tilan, joka oli Edistyspuolueella, Liberaalisella kansanpuolueella ja viimeiseksi Nuorsuomalaisilla? Lähdin selvittämään asiaa ja jututtamaan kahta 1990-luvulla vaikuttanutta liberaalia, nuorsuomalaisten puheenjohtajaa Risto E.J. Penttilää ja nuorsuomalaisista vihreisiin siirtynyttä Jyrki Kasvia.
Eräs demaripoliitikko totesi minulle kerran, että vihreät ovat nykyajan edistyspuolue, tuo pieni itsenäisyyden alkuvuosien sosiaaliliberaali vaikuttaja punaisen ja valkoisen Suomen välissä. Kun asiaa katsoo tarkemmin, niin yhtäläisyyksiä tosiaan löytyy. Vihreissäkin korostetaan yksilöllisyyttä ja keikutaan oikeiston ja vasemmiston välimaastossa. Vihreidenkin kannattajat löytyvät koulutetusta keskiluokasta ja suurista yliopistokaupungeista.
Edistyspuolueen johtaja A. K. Cajander kirjoitti 1930-luvulla, että puolueiden ohjelmat ovat sitovina ohjelmina yleensä liian seikkaperäisiä. Cajander totesi, että vapaamieliselle puolueelle on ominaista melkoisen suuri vapaus omassakin keskuudessa. Kuulostanee ryhmäkurittomien vihreiden korvaan kovin tutulta?
Edistyspuolueen seuraajaksi syntyi erinäisten vaiheiden jälkeen 1960-luvulla Liberaalinen kansanpuolue. Kun puolue pieneni 1970-luvulla, osa liberaaleista löysi tiensä vihreisiin, tunnetuimpina Ville Komsi ja Osmo Soininvaara.
1990-luvulla puoluekentälle löysi liberaaliksi itsensä määritellyt nuorsuomalaiset. Nuorsuomalaisten lakkautettua puolueensa siirtyi moni kunnanvaltuustoissa istunut ”nusu” vihreisiin. Näistä tunnetuin on Jyrki Kasvi.
– Mottoni politiikassa on vapauden maksimointi niin kauan kuin siitä ei ole haittaa muille, sanoo Jyrki Kasvi.
Liberaalit vihreät
Vihreät eivät ole syntyneet ajamaan liberalismia, mutta vapaamieliset ajatukset ovat olleet alusta asti vahvasti mukana vihreässä ajattelussa. Konservatismin vastustaminen, homojen oikeudet ja vammaisliike ovat vihreiden ytimessä. Myös talouspolitiikassa vihreiden ajama perustulo lähtee ajatuksesta, että yksilön omiin valintoihin luotetaan ja että sosiaaliturvalla lisätään vapautta eikä vähennetä sitä.
Liberalismia on pilkattu terminä mitäänsanomattomana, kun se yhdistää niin vähemmistöjen oikeuksien ajajat kuin Thatcherin talousopit. Yhdysvalloissa liberaali taas on vasemmistolaisen synonyymi. Myös liberaalipuolueiden sisällä on jatkuvasti määritelty liberalismia. 1930-luvulla Edistyspuolueessa pohdittiin paljon sitä, tuleeko valtion puuttua laman aiheuttamiin ongelmiin. Nykyään saman jakolinjan voi nähdä vihreiden sisällä, kun ihmisiä jaotellaan sini- ja punavihreisiin.
Nuorsuomalaisten ohjelmassa oli jo 90-luvulla paljon sosiaali- ja arvoliberaaleja elementtejä, jotka vihreät nostivat kärkiteemoikseen vasta myöhemmin. Nuorsuomalaiset ajoivat homoliittoja, perustuloa ja yksilön autonomiaa. Risto E. J. Penttilä sanoo nähneensä vihreissä tuolloin paljon liberaaleja ajatuksia, mutta nuorsuomalaisten perustajille vihreät painottivat liikaa sosiaaliberalismia.
– Nuorsuomalaiset näkivät, että sosiaali- ja markkinaliberalismi kulkevat käsi kädessä. Yhteiskunnan itseohjautuvuus ja yksilöiden autonomia tulee ulottaa myös talouspolitiikkaan. Siksi nuorsuomalaisilla oli mukana uusliberaali talousagenda, jonka mukaan sääntelyä piti purkaa ja veroja laskea, sanoo Penttilä.
Jyrki Kasville Vihreät näyttäytyivät tuolloin puhtaasti ympäristöpuolueena.
– Lähdin mukaan nuorsuomalaisiin, koska koin sen uutena, tuoreena vaihtoehtona. Vasta toimiessani politiikassa huomasin, että vihreät ovat kanssani monissa asioissa samoilla linjoilla, Kasvi muistelee ja sanoo korostavansa itse enemmän arvo- kuin markkinaliberalismia.
Onko puoluekentällä tilaa liberaalille puolueelle?
– Suomi ja EU on ajautunut vahinkojen kautta ylisääntelyyn. Hyvää tarkoittavat säädökset ovat johtaneet aivan liian korkeaan verotukseen ja paisuneeseen julkiseen sektoriin. Suomen puoluekentällä ei ehkä ole tilaa uudelle liberaalipuolueelle, mutta tarvetta sille olisi, sanoo Penttilä.
Miksi nuorsuomalaiset ei sitten menestynyt, vaan lopetti toimintansa? Jyrki Kasvi vastaa:
– Kokoomus piti meitä uhkana ja maalasi meistä kuvan äärimmäisen uusliberalistisena sosiaalitukien leikkaajana. Nämä muiden tekemät määritelmät leimasivat puoluetta. Samaan aikaan moni nuorsuomalaisten ajama asia meni eteenpäin. Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Sekä henkinen että taloudellinen ilmapiiri vapautui.
Penttilä korostaa samoja asioita. Kun puolue ei lähtenyt odotettuun kasvuun päätettiin se lakkauttaa.
– Suurin osa toimijoistamme tuli puoluekentän ulkopuolelta. Nuorsuomalaiset oli meille projekti, joka oli kivutonta lakkauttaa ja siirtyä yhteiskunnassa eteenpäin.
– Nuorsuomalaisten toiminnan loppuessa lähes koko Espoon valtuuston nuorsuomalaisten ryhmä loikkasi vihreisiin. Olimme vuosien saatossa huomanneet olevamme kaikkein lähimpänä vihreitä toimijoita – erityisesti toimintatavoissa, jotka korostivat avoimuutta ja keskustelua.
Jyrki Kasvi näkee, että tässä ajassa ihmiset eivät etsi vapautta, vaan turvallisuutta, joten nuorsuomalaisten kaltaisella puolueella ei hänen mukaan ole tällä hetkellä menestymismahdollisuuksia.
Vihreät ovat oma poliittinen liikkeensä, eikä määritelmällisesti liberaalipuolue. Mutta kuten alussa todettiin, on vihreiden kannattajakunta ja paikka Suomen poliittisella kartalla yllättävän yhtäläinen aiemmin toimineiden liberaalipuolueiden kanssa.
– Vihreiden puheissa korostuu yksilön itseohjautuvuus, mutta käytännön päätöksissä vihreillä on valtio-sääntely-verotus-fetissi. Vihreät eivät lopulta kuitenkaan usko yksilöiden ohjaamiseen esimerkiksi taloudellisilla kannustimilla, vaan lopulta vihreät valitsevat sääntelyn, tuomitsee Penttilä.
– Vihreiden ihmiskuva on laajempi kuin muilla puolueilla, sanoo Kasvi.
– Vihreät ottavat päätöksissä huomioon koko ihmiskunnan ja myös tulevat sukupolvet. Niidenkään vapautta ei saa vähentää tekemillämme päätöksillä. Siksi vihreät määrittelevät vapauden rajat eri tavalla kuin perinteiset liberaalipuolueet.
Lähteet:
Kolumäki, Juha (2013): Jakautunutta vapaamielisyyttä. Kansallisen Edistyspuolueen sisäiset ristiriidat ja Kivimäen hallitus 1934-1936. Pro gradu –tutkielma Tampereen yliopistossa 2013. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23241
Mickelsson, Rauli (2007): Suomen puolueet, Historia, muutos ja nykypäivä. Vastapaino 2007.
Remes, Sohlsten (toim.) (2007): Edellä! Vihreä liitto 20 vuotta. Vihreä Sivistysliitto 2007.