Liberaalista näkökulmasta katsottuna meillä kaikilla on oikeus tehdä kehollamme mitä haluamme, kuitenkaan muita vahingoittamatta. Kehollisen itsemääräämisoikeuden pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys.
Aikuisena oman kehon kuuluisi saada lävistää, tatuoida, huumata, myydä ja vaikka tappaa, jos siltä tuntuu. Valitettavasti joissakin tapauksissa valtiot ja vielä useammin muut ihmiset rikkovat näitä periaatteita.
Kehonsa kauppaaminen on kaukana luksuselämästä ja shampanjan täyteisistä hotelliöistä, mutta silti sitä tapahtuu. Jotkut haluavat kovasti kieltää seksin ostamisen täysin, mutta se ei poistaisi tuttua perinnettä, vaan ajaisi sen maan alle. Oli sitten säännöllinen tai satunnainen seksityöntekijä, niin jokaiselle turvallisempaa on, että aihe pysyy julkisessa keskustelussa.
Ihminen joka myy seksiä, ei välttämättä tee sitä pakotetusti, vaan sitä voi tehdä puhtaasti omasta tahdostaan. Vapaaehtoisesti seksiä myyvien toimintaa ei tulisi hankaloittaa, vaan pitää heidät samanarvoisina kansalaisina kaikkien muiden kanssa. Heille tulee tarjota yhtäläiset mahdollisuudet terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin.
Seksin myyminen on työ siinä missä muutkin ammatit ja sen palkan voisi laittaa verotettavaksi tuloksi. Tämä toisi seksityöntekijöillekin turvallisen vanhuuden eläkkeen muodossa. Ammattiliitto mahdollistaisi toimivan oikeusturvan tarvittaessa. Työttömyyskassa puolestaan toisi taloudellista turvaa siltä varalta, että ihmisten mielenkiinto seksiin lakkaa.
Keho ja sukupuoli
Jokaisella ihmisellä on oikeus määrittää itse sukupuolensa, oman kokemuksensa mukaisesti. Joskus syntyy vauvoja, joiden sukupuolta ei pystytä syntyessään määrittämään. Lääkärit ja vanhemmat saattavat mennä paniikkiin ja näissä tapauksissa usein brutaalisti leikellään vastasyntynyttä lasta, jotta saataisiin binääriin sopiva sukupuoli.
Valtion pitää luopua kaksijakoisesta sukupuolirekisteristään, sillä tietoa kansalaisen sukupuolesta ei tarvita mihinkään. Jos jonkinlaista rekisteriä halutaan pitää esimerkiksi tilastoinnin vuoksi tai lääketieteellisen käyttöön, tulisi kansalaisen saada ilmoittaa itse kokemansa sukupuoli valtiolle. “Nainen” ja “mies” sopivat ilmeisesti suurelle osalle väestöstä, mutta eivät kaikille. Sukupuolivähemmistöille on annettava lisää tilaa elää yhteiskunnassamme, eikä heidän oikeuksiaan saa polkea.
Transsukupuolisten henkilöiden tulisi voida itse valita haluamansa hoidot ja halutessaan olla ottamatta niitä laisinkaan. Tällä hetkellä transsukupuoliset joutuvat lääkäreiden ja psykologien vuosia kestävään rääkkiin, jossa täytyy ennen kaikkea todistaa sopivansa niin sanotun vastakkaisen sukupuolen rooliin sataprosenttisesti. Itselleen kuuluvien henkilöpapereiden saaminen ei voi riippua vuosien pituisesta käytöskokeesta.
Ei ole olemassa vain kahta sukupuolta, vaan niitä on mahdollisesti jopa kymmeniä. Sen takia on uskomatonta, että transsukupuolisilta vaaditaan tietynlaista stereotyyppista naisen tai miehen sukupuolikäyttäytymistä.
Älä koske minuun
Rakkaus sokaisee usein kertaheitolla, ja harva vetää ensitreffeillä turpaan. Väkivaltainen kumppani ujuttautuu mieleen pikkuhiljaa ja äkkiä huorittelu onkin arkipäivää ja hiuksista revitään joka toinen ilta. Sekä henkinen että fyysinen väkivalta ovat molemmat järkyttäviä julmuuden muotoja, joista ei selviä yksin.
Henkistä väkivaltaa on monenlaista: se voi alkaa toisen yksityisten viestien lukemisella ja jatkua sosiaalisten suhteiden rajoittamisella. Jos kumppani käy fyysisesti käsiksi, tapahtuman jälkeen usein pahoitellaan syvästi ja luvataan ettei tämä ikinä toistu. Suhde saattaa olla hetken aikaa taas raiteillaan, mutta palaa usein samaan kuntoon kuin missä olikin.
Ihmisellä on täysi valta omaan kehoon ja mieleen, eikä kenellekään ole oikeutta rikkoa sen koskemattomuutta. Valtio ei saisi lakien puitteissa määrätä mitään, mikä vahingoittaa kansalaistaan. Tässä epäonnistutaan kunnolla esimerkiksi transihmisten pakkosteriloinnilla, joka on edelleen Suomen laissa.
Seksuaalinen itsemääräämisoikeus
Parisuhteessakin on oikeus sanoa ei. Tärkeintä on tunnistaa omat rajat ja se mikä tuntuu hyvältä. Parisuhde ei ole mikään seksiautomaatti, eikä toista tarvitse miellyttää omien tuntojen vastaisesti. Pitää sanoa suoraan, jos toisen kosketus tuntuu pahalta. Pidemmän päälle näin tekee palveluksen omalle mielenterveydelleen.
Muistutan, että avioliiton sisäinen raiskaus tunnustettiin sellaiseksi vasta vuonna 1994. Silti vieläkin kuulee mielipiteitä siitä, kuinka puoliso ei voi raiskata, mikä on mielestäni käsittämätöntä. Suurin osa raiskauksista on jonkun tutun tekemiä, eikä stereotyyppinen puskaraiskaajan mielikuva pidä paikkaansa ollenkaan. Tästä tuleekin mieleen tämänkertaisten pohdintojeni ydin.
Olen nimittäin nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt tavata joitakin ihmisiä, jotka toistuvasti, omasta tahdostaan valitsevat itselleen manipulatiivisia kumppaneita. Epäterveestä narsismista keskustellessa tulisi muistaa, ettei kuvaus koske pelkästään narsistisen tai epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostisiin kriteereihin sopivia henkilöitä. Tällaisten henkilöiden lisäksi löytyy laaja kirjo ihmisiä, joilla esittävät vaihtelevan korostuneita, epäterveen narsismin piirteitä eri elämäntilanteissa.
Tietynlaista kumppanuutta etsiville, vahvan ja itseään korostava partneri voi vaikuttaa täydelliseltä. Näissä tilanteissa voi melkein tai kokonaan huomaamattaan joutua uhriksi ihmiselle, joka hallitsee suurta osaa elämästä rahankäyttöä, pukeutumista ja syömistä myöten. Uhri harvoin tajuaa tätä itse, ennen kuin joku ulkopuolinen asiasta huomauttaa. Silloinkin on vaikeaa uskoa, että juuri oma rakas tekisi minulle tällaista, varsinkaan jos fyysistä väkivaltaa ei esiinny. Jotkut ovat herkempiä aivopesulle kuin toiset, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Minulle on kuitenkin vielä mysteeri, miten läheisen tai ystävän kuuluisi suhtautua juuri tällaisiin tilanteisiin, missä henkilö alistuu kroonisesti parisuhteisiin, joissa rajanveto on epäterveellisen heikkoa. Kulttuurillamme on vielä paljon pohdittavaa modernin elämän käytännön normeista. Meillä on enemmän vapaa-aikaa ja vaurautta kuin koskaan ja alamme pikkuhiljaa oppimaan järkevissä määrin asioita itsestämme.
Perheyksikön eriytyminen agraariyhteiskunnan tuotantokoneiston, kovan työn värittämästä yhteisöllisyydestä on ollut yksilöoikeuksien riemuvoitto. Piiat eivät enää eksy valtavaan tabuviidakkoon tullessaan raskaaksi talon isännälle. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt löytävät ainakin joistakin kaupungeista vapauden syrjinnästä. Silti jäämme usein niin yksin yleisinhimillisten ongelmiemme kanssa.