Reilu enemmistö Suomen suurimmista yrityksistä laatii vuosittain yritysvastuuraportin. Kaivosalalla tilanne on kuitenkin toinen.
Talvivaaran ympäristöhaasteet ovat viime aikoina kiihdyttäneet keskustelua yritysvastuusta. Yritykset itse kertovat vastuullisuudestaan ennen kaikkea vuosittaisten yritysvastuuraporttien avulla.
Vastuullisuusraportti ei ole osa pakollista viranomaisraportointia, vaan sen tarkoitus on tarjota oleellisimmat vastuullisuustiedot kaikenlaisille sidosryhmille yksissä kansissa. Viranomaisraportit ovat hyvin teknisiä eivätkä palvele samaa asiaa, sillä harva lukija ehtii perehtyä saati ymmärtää riittävästi niiden sisällöstä.
Kaivosteollisuus poikkeaa monesta muusta alasta. Itä-Suomen yliopiston viimevuotisen tutkimuksen mukaan vain neljä maassamme toimivista yhdestätoista kaivosyhtiöstä laati vuonna 2011 yritysvastuuraportin. Yhtenä syynä tähän on ollut suomalaisen yhteiskunnan jo valmiiksi myönteinen asenne kaivosteollisuuteen.Paljon julkisuutta saanut Talvivaara Oyj on yksi vastuullisuusraportteja laativista kaivosyhtiöistä. Se aloitti raportoinnin vuonna 2010 ja on siitä lähtien laatinut joka vuosi entistä perusteellisemman raportin. Se on myös ainoa kaivosyhtiö, joka on alusta asti toimittanut tiedot englannin lisäksi suomen kielellä.
Talvivaaran kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen kertoo, että Talvivaaralle yritysvastuuraportointi on tärkeä keino kertoa olennaisista asioista sekä kehittää yhtiön toimintaa.
‒ Konkreettisesti Talvivaaran vastuullisuus näkyy siinä, että jokainen yhtiön työntekijöistä tunnistaa ja tietää oman työnsä vastuullisuusnäkökohdat.
Talvivaaran toimintaan liittyvät haasteet eivät kuitenkaan näytä vähentyneen kattavamman raportoinnin myötä. Tapetilla ovat olleet muun muassa vesistöpäästöt ja työntekijän kuolema.
Positiiviset asiat painottuvat
Tampereen yliopistossa laskentatoimen ja yritysvastuuraportoinnin tutkijana toimiva Hannele Mäkelä painottaa, että raportointi on yrityksille haastava tehtävä. Yritykset raportoivat eettisten syiden ohella myös kohentaakseen mainettaan ja legitimoidakseen toimintansa sidosryhmien silmissä.
‒ Organisaatiot korostavat vastuullisuusraporteissa mielellään itselleen positiivisia asioita. Se saattaa luoda joskus liiankin myönteisiä mielikuvia, Mäkelä kertoo.
Talvivaaran yritysvastuuraportista voi lukea, että vuosi 2012 oli poikkeuksellisen sateinen, mikä aiheutti haasteita vesien hallintaan. Julkisuutta sai marraskuussa 2012 tapahtunut kipsisakka-altaan vuoto, jonka myötä luontoon pääsi paljon raskasmetallipitoista vettä.
Viime vuoden aikana kertynyt sademäärä oli tosiaan Kainuussa poikkeuksellisen suuri, myöntää Ilmatieteen laitoksen Ilmastokeskuksen ryhmäpäällikkö Reija Ruuhela.
‒ Mikään yksittäinen kuukausi ei kuitenkaan ollut poikkeuksellisen sateinen, joten tällaisiin sateisiin tulisi Suomen ilmastossa varautua ainakin riskialttiissa toiminnassa, Ruuhela huomauttaa.
Yritysvastuuraportoinnille on tilinpäätösraportoinnin tapaan laadittu omia standardeja. Niistä yleisin on Global Reporting Initiativen ylläpitämä GRI-standardi, jota soveltaa maailmassa yli 5000 yritystä.
Yhteinen standardi mahdollistaa raporttien vertailun. GRI on kuitenkin vapaamuotoisempi kuin esimerkiksi tilinpäätösraportoinnin standardit. GRI:tä soveltava yritys voi pitkälti itse valita, mistä asioista kertoo ja millä tavalla.
Yritys voi halutessaan varmentaa raporttinsa, mikä tarkoittaa, että riippumaton asiantuntija vahvistaa raportin tiedot oikeiksi. Varmentaja ei ota kantaa toiminnan vastuullisuuteen vaan siihen, kerrotaanko raportissa oikeita asioita. GRI:n tietokantaan viime vuoden raporttinsa ilmoittaneista 67 suomalaisyhtiöstä 19 oli suorittanut varmennuksen.
Talvivaara laati ensimmäisen varmennetun yritysvastuuraporttinsa vuonna 2012. Siitä eivät kuitenkaan käy ilmi kaikki tiedot, jotka saattaisivat kiinnostaa yhtiön sidosryhmiä.
Raportissa ei ole esimerkiksi avattu yhtiön toiminnan vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Se on yksi GRI:n listaamista vastuullisuusindikaattoreista, joka olisi saattanut kiinnostaa vesistöpäästöjen laajuudesta ja vaikutuksista huolestuneita ihmisiä.
Eeva Ruokonen Talvivaaralta toteaa, että indikaattoria ei ole raportoitu, koska edellisen vuoden ympäristöraportit valmistuvat muutaman kuukauden vastuullisuusraporttia myöhemmin. Hän ohjeistaa kiinnostuneita tutustumaan yhtiön verkkosivuilta löytyviin, viranomaisille suunnattuihin ympäristöntarkkailuraportteihin, joita on pitkä liuta.
Ei virallista valvontaa
Vastuullisuusraportointia ei varsinaisesti valvo kukaan. Mikään virallinen taho ei seuraa, ovatko raportissa listatut tavoitteet toteutuneet ja onko luvatut toimenpiteet toteutettu.
Silti vastuullisuusraportti on usein ainoa paikka, jossa yrityksen vastuullisuusteemoista saa edes jonkinlaisen kokonaiskuvan. Myös Hannele Mäkelä painottaa, että vastuullisuusraportoinnissa on puutteista huolimatta paljon hyviä puolia.
‒ Asioiden kartoittaminen ja tietojen kerääminen yksiin kansiin lisäävät avoimuutta. Vastuullisuusraportti on lähes poikkeuksetta kaikkien sidosryhmien käytössä, ja se löytyy yleensä yrityksen verkkosivuilta. Asioiden mittaaminen ja seuraaminen mahdollistavat myös paremman riskienhallinnan.
Mäkelä muistuttaa, että raportointi on edelleen voimakkaasti kehittyvä käytäntö. Yhtenä visiona on tilanne, jossa yritysvastuuraportointi on lakisääteistä ja yhtä tarkasti säädeltyä kuin tilinpäätösraportointi.
Lähteet
Askel eteenpäin: PwC:n yritysvastuubarometri 2012. Pricewaterhouse Coopers Oy 2012.
Global Reporting Initiative.
Suomessa toimivien kaivosyhtiöiden vastuustrategiat ja yhtiöihin kohdistuvat odotukset. Teijo Rytteri, Itä-Suomen yliopisto. Julkaistu lehdessä Alue ja ympäristö, 1/2012.
Talvivaaran yritysvastuuraportit 2010–2012.
Talvivaaran GRI-sisältöindeksi 2012.
Talvivaaran ympäristöntarkkailuraportit.