Tietotekniikka ja informaatioteknologia on läpäissyt arjen ja työelämän eri tasot. Tuuma haastatteli visionääri Mika Pantzaria ja kysyi, olemmeko valmiita uuteen aikaan.
Mika Pantzar on kauppatieteiden tohtori ja Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori. Hän on monessa teoksessa pohtinut arjen ja teknologian yhteyttä.
Mika Pantzar: Osittain näin on, sillä detaljitason tiedon rooli on pienentynyt. Ei riitä, että vain napsii informaation rippeitä verkosta. Yhteyksien luominen tiedon palasten välille on välttämätöntä, jotta kokonaisuudet ja maailma ylipäänsä hahmottuu. Mutta struktuurin luominen vaatii myös ulkoa opettelua.
AM: Pitkälle kehittynyt tietotekniikka ja informaatioteknologia on arkipäiväistynyt ja jatkuvasti läsnä. Mitä tästä on seurannut?
MP: Aivotutkijat ovat todenneet, että verkkoinformaation kyllästämä maailma muuttaa aivojen rakennetta. Tässä suhteessa olen kuitenkin vanhanaikainen, sillä uskon ihmisten sosiaalisten tapojen olevan varsin vakiintuneita. Ei tässä mitään uutta ihmistyyppiä ole syntymässä. Esimerkiksi kännyköiden räplääminen kokouksissa on ohimenevä vaihe, tulevaisuudessa osaamme keskittyä itse asiaan ja toisiimme.
AM: Eli siis hetkessä eläminen ja läsnäolo ovat oppimiskysymyksiä?
MP: Kyllä. Olen jo pitkään kritisoinut mobiilin tietoyhteiskunnan ympärille luotua ihmiskuvaa, jossa yksilö nähdään jatkuvasti tuottavana ja ympäri vuorokauden tiedonjanoisena koneena. Tämä on typerä ajatus, eivät perustarpeet kuten ihmiskontaktin kaipuu ole mihinkään kadonneet.
AM: Jatkuvasti tavoitettavissa oleva tietotekniikka ja sosiaalinen media muuttaa tapaamme ajatella, se kehittää kärsimättömyyttä ja lyhytjänteisyyttä. Mitä mieltä olet tästä väitteestä?
MP: En olisi kauhean huolissani niistä, jotka ovat aktiivisia verkossa. Uskon siihen, että myös aktiivisuus kasaantuu. Enemmän olen huolissani niistä, jotka eivät löydä kiintopisteitä miltään elämän osa-alueelta.
Kokonaisuudet edellä
AM: Siirrytään koulumaailmaan. Suomen PISA-tulokset heikentyivät edelliseen mittaukseen verrattuna kaikissa kolmessa kategoriassa eli matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Yhdeksi selitykseksi on tarjottu tietotekniikan vähäistä opetuskäyttöä. Kummasta meidän pitäisi keskustella, teknologisista kysymyksistä vai kasvatuksesta?
MP: Ilman muuta kasvatuksesta ja siitä, miten kokemukset siirtyvät ihmiseltä toiselle. Toki opetusvälineiden täytyy olla nykyaikaisia, mutta mielestäni on lapsellinen ajatus, että taulutietokoneiden tuominen kouluihin parantaisi oppimistuloksia.
Kehittyneissä maissa PISA-tulokset laskevat ehkä siksi, että todellisuus ei pilkkoudu erillisiksi oppiaineiksi. Nuoret ovat edellä aikaansa ja ymmärtävät tämän. Täytyisi nähdä isommat kokonaisuudet ja luopua vanhoista hierarkioista. Samalla voi pohtia, että pitäisikö tämä huomioida myös PISA-tutkimuksissa.
AM: Kannatat siis oppiaineiden yhdistämistä ja oppiainerajat ylittävää opetusta?
MP: Ehdottomasti. Miksi fysiikkaa ja matematiikkaa opetetaan erikseen? Tai historiaa ja uskontoa. Kun tänä päivänä on tärkeintä hahmottaa kokonaisuuksia, niin kyllä koulujärjestelmänkin pitää oppia integroimaan sisältöjä. Suomessa opettajat ovat erinomaisia omalla alallaan, mutta huonoja luomaan siltoja alojen välille.
AM: Mutta voiko tietotekniikan avulla motivoida oppilaita?
MP: Varmasti voi. Pelien ja leikin tutkimuksesta tiedämme, että peleissä on palkitseva elementti, joka saa sitoutumaan hommaan. Pelaaminen on tapa oppia pitkäjänteisyyttä.
Monitahoista kehitystä
AM: Mika Pantzar, onko tietotekniikka rikastanut kulttuuriamme?
MP: Digitalisaatio on fundamentaalinen muutos, joka on rikastanut ja köyhdyttänyt meitä. Lukemisen kulttuuri on osittain saanut väistyä näkemisen kulttuurin tieltä. Silti tämän päivän maailma on tiedollisesti rikkaampi sekä myös monimuotoisuutta korostava. Kaliforniassa on tutkimuksissa osoitettu, että sosiaalisen median käyttö on johtanut ihmisten mielenkiinnon laajentumiseen.
Elämme pitkälti teknologian ehdoilla ja se muuttaa elämämme painotuksia, mutta en havaitse lineaarista kehitystä huonompaan tai parempaan. Uskon vasta-aaltoihin, joita ovat esimerkiksi Slow Food – ja Slow City -liikkeet. Tarpeeksi tiedon valtateillä surfailtuaan ihmiset alkavat etsiä merkityksiä taas yksinkertaisemmista asioista.
AM: Ilmeisesti uskot, että ihminen vielä kesyttää informaatioteknologian?
MP: Kyllä kesyttämiseen on vielä matkaa, mutta olen tässä suhteessa optimisti.