Viime keväänä luennoin juutalaisvastaisuudesta, ja näytin opiskelijoille unkarilaisen äärinationalistisen rockyhtyeen Romantikus eröszak (Romanttinen väkivalta) jäsenistä ja faneista kertovan dokumentin Rocking the nation. Halusin, että opiskelijat saavat tuntuman siitä, että juutalaisviha voi olla syvää, ideologista ja läsnä tälläkin vuosituhannella. Elokuva kertoi, mitä elementtejä Unkarin äärioikeiston ideologiassa yhdistyy ja kuvasi hyvin, miten vähän nationalistien kertomus omasta ideologiasta ja toiminnasta korreloi todellisuuden kanssa.
On ilmeistä, että dokumentin kuvaamat ihmiset ovat taipuvaisia väkivaltaisuuteen. Yhtyeeseen laulajana liittynyt kansanmuusikko kertoo, miten paljon tilanne oli parantunut, kun konserteissa ei enää nykyisin ole puukotuksia. Kannattajajoukon ytimeen kuuluva mies haikean ylpeästi esittää, miten hän hakkasi Amnesty Internationalin unkarilaisjohtajan sairaalakuntoon.
Yllätyin, kun eräs opiskelija kertoi luentopäiväkirjassa, miten hän vieroksui muiden opiskelijoiden tuomitsevaa mielipidettä. Hänen mielestään ihmisiä ei saisi leimata siitä, että he ovat patriootteja. En ole aikaisempina vuosina vastaavaa kohdannut Suomessa. Tarina kuvastaa mielestäni sitä, että uusnationalismi on Euroopan laajuinen ilmiö, jonka sisältö ja volyymi kuitenkin vaihtelee.
Rocking the nation kertoo, miten alun perin muutaman kymmenen ihmisen tuntema skinhead-yhtye nousee kansallisen ideologian siivittämänä lähelle valtavirtaa. Eräät yhtyeen kappaleet saavat Youtubessa miljoonaakin klikkausta. Yhtyeen tarina kuvastaa, miten tietyt, vielä pari vuosikymmentä sitten menneisyyteen kuuluneiksi uskotut aatteet ovat levinneet . Tällä hetkellä Unkarissa ainoa toimiva poliittinen kieli on nationalistinen kieli. Maailman hahmottaminen modernein, sekulaarisin käsittein on pienen kaupunkilaisyhteisön marginaalinen harrastus. ”Kansallisiin voimiin” kuuluvien puolueiden – Fideszin ja Jobbikin – yhteenlaskettu kannatus on ollut vakaasti 65-70%:in luokkaa monta vuotta.
Sanaan ”kansallinen” sisältyy Unkarilaisessa kielenkäytössä paljon sellaista, mitä ei ulkopuolinen ensi kuulemalla ymmärrä. Unkarilainen uusnationalismi on kulttuuri, poliittinen kieli ja maailmankuva. Se on samanaikaisesti sekä tarkoin ohjailtu ja valtavilla panostuksilla propagoitu poliittinen ideologia että ruohonjuuritason ilmiö. Siihen sisältyy hyvin erilaisia elementtejä ja teemoja, joita sitoo yhteen toisaalta poliittinen tarkoitushakuisuus toisaalta joukko salaliittoteorioita.
Esimerkiksi laajat kansankerrokset uskovat Unkarissa, että pakolaisvirran takana on kansainvälinen juutalainen raha, ja sen tarkoitus on tuhota Euroopan kristillistä kulttuuria. Erään kansallismielisen sanomalehden pakinoitsija, joka muuten on myös pääministeri Viktor Orbánin henkilökohtainen ystävä, sanoi paavi Franciscuksen olevan näiden piirien ostama. Katolisen kirkon pää pelaisi siis niiden pussiin, jotka pyrkivät tuhoamaan Euroopan kristillisiä juuria. Kuulostaa erikoiselta, mutta tässä kielenkäytössä sekin on mahdollista.
Trianon-trauma ja juutalaisvastaisuus uusnationalismin taustalla
Unkarilainen uusnationalismi on palapeli. Tai tarkemmin samaa kielikuvaa käyttäen: joukko palapelejä, joissa samat palikat esiintyvät useissa palapeleissä.
Tärkein määrittelevä kertomus on ”Trianon-trauma”. Trianon on palatsi Versailles’ssa, jossa ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus allekirjoitettiin. Unkari menetti alueestaan ja väestöstään noin kaksi kolmasosaa ja suurimman osan teollisuuslaitosten käyttämistä raaka-aineista. Samalla syntyi uusissa kansallisvaltioissa merkittäviä unkarilaisia vähemmistöjä, joiden oikeuksia on ahkerasti loukattu siitä lähtien. Trianonin rauhan epäoikeudenmukaisuus oli maailmansotien välisen ajan tärkein kaikkea poliittista keskustelua määrittelevä teema. Trianon-propaganda peitti alleen sekä maan että sen ulkosuhteet. Valtiososialismin jälkeen teema on noussut yhä enemmän esille, ja pikkuhiljaa oikean unkarilaisuuden määrittäjäksi on noussut uudestaan tämän trauman aiheuttama melankolia. Aitoon unkarilaisuuteen kuuluu kokea Trianonista asianmukaista surumielisyyttä. Trianon-traumaa pidetään nykyään tieteellisenä faktana, jonka oikeellisuutta perustellaan sen laajalla hyväksynnällä. Ja kun se näin perustellaan, sen ylläpitämisestä luopuminen olisi väärää vaikenemista.
Trianonin merkitys on kuitenkin paljon laajempi, kuin pelkkä harrastus ja kultti. Se asettaa Unkarin sekä aikaisempaa että myöhempää historiaa määrättyyn järjestykseen. Koko edeltävä aika saa merkityksensä siinä, miten se edesauttoi historiallisen alueen syntymistä ja säilymistä, ja miten vaikutti väestön oletettuun etnis-kielelliseen moninaistumiseen. Trianon-trauman nostaminen unkarilaisuuden määrittäjäksi auttaa maailmansotien välisen sekä toisen maailmansodan aikaisen Unkarin rehabilitoinnissa.
Jälkimmäiseen liittyy melko suorasti myös juutalaisvastaisuus. Avoin antisemitismi on niin selkeän tuomittava aate, että se liitetään pääasiassa vain äärioikeistopuolue Jobbikiin. Jos sen sijaan joku syyttäisi valtapuolue Fidesziä tai Unkarin hallitusta antisemitismistä, on lukuisia muistopäiviä, instituutioita, ja julkilausumia, joihin voi vedota, miten vaalitaan esim. holokaustin muistoa. Juutalaisvastainen diskurssi kierretään eräänlaisella retorisella strategialla, jossa kylläkin sanotaan kiistettävän ennakkoluulot, mutta jonka kautta on helppo samanaikaisesti kerrata ja vahvistaa juutalaisvastaisia stereotypioita.
Valtapuolue Fidesz käyttää tätä keskustelua jatkuvasti hyväkseen. Heidän mukaansa on esimerkiksi oikeutettua periä ulkomaisilta yrityksiltä takaisin voittoja, jotka ne ovat tehneet vapaata kilpailua hyväksi käyttäen unkarilaisten kustannuksella. Tämä muistuttaa ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan juutalaisvastaista retoriikkaa, jossa vain kohde on vaihdettu. Samoin pakolaisvastainen propaganda, vaikka käyttääkin länsieurooppalaisen äärioikeiston retorisia keinoja, samalla pohjaa vanhaan juutalaisvastaiseen puheenparteen.
Menneisyyden politisointi – EU-vastaisuuden historiallinen oikeutus
Historian vahva jokapäiväinen läsnäolo on uusnationalismin nousun merkittävä sivutuote. Historia on valtava taistelujen aarrekammio, jolla voidaan pönkittää kansallista itsetuntoa. Se on kuin valtavat olympialaiset. Vaikka monesti hävitään, monesti voitetaankin. Tähän ympäristöön istuu Fidesz-hallituksen propagandavälineiden antama kuva kansainvälisistä suhteista ja samalla EU-yhteistyöstä. Kansainvälinen näyttämö kun on taistelukenttä ja Viktor Orbánin sanoin ”vahvat yhdentyvät, heikot hajoavat, siis vahvojen kansakuntien jäsenet yhdistävät voimansa, heikot kansakunnat hajoavat”.
Aikaisemmin Fideszin syyttämistä nationalismista pidettiin perusteettomana. Viime vuosina heidän retoriikkansa on kuitenkin alkanut olla avoimen nationalistinen. Paljon huomiota herätti esimerkiksi pääministerin puhe kansallisen yhteenkuuluvuuden muistomerkin paljastustilaisuudessa v. 2012. Muistomerkki esitti Unkarin keskiaikaisen hallitussuvun eräänlaista toteemieläintä, Turul-lintua. Orbánin mielestä Turuliin synnytään samalla tavalla, kuin kieleen ja historiaan. Sana ei juurikaan ole käytössä, ja sen varsinainen merkitys on hämärä. Puheessaan Orbán selitti sen liittyvän ”vereen ja synnyinmaahan” ja että ”jokainen unkarilainen on vastuussa jokaisesta unkarilaisesta”. Yhteys on olemassa jo kuolleiden, nyt elävien ja tulevien unkarilaisten välillä.
Orbán katsoo, että kansakunnilla on tulevassa maailmassa entistä tärkeämpi rooli. Ongelmana on kuitenkin se, että unkarilainen käsitys kansakunnasta on voimakkaasti kieleen perustuva, etninen määritelmä. Toisin sanoen ”kansallinen yhteenkuuluvuus” tarkoittaa kieleen ja historiaan syntyneiden yhteenkuuluvuutta yli rajojen. Tällainen määritelmä on ongelmallinen, jos kansallisvaltioiden roolin korostumisesta puhutaan EU:n sisällä.
Pääministeri piti merkittävän puheen 2015 konservatiivisen eliitin vuotuisessa kokouksessa, jossa hän puhui pakolaiskysymyksestä liberalismin identiteettikriisinä. Hän uskoo, että Euroopassa konservatiivitkin ovat liberaaleja, ja kaikki mediat ovat liberaalien kontrollissa, jonka takia Eurooppaa täytyy voittaa takaisin kristillis-konservatiiviselle katsantokannalle. Fideszin tärkein haaste onkin jokapäiväisen nationalismin tekeminen nuorille haluttavaksi.
Tämä on myös se ideologinen pohja, johon nojaten Fideszin voimakkaasti dominoima unkarilainen media käsittelee EU:hun liittyviä kysymyksiä. Unkarin hallituksen edustajat käyttävät kokonaan eri kieltä puhuessaan EU:sta ja EU:n edustajien kanssa. Unkarilaisille Eurooppa-yhteistyö kommunikoidaan taisteluna. Tämän puhetavan muotoutumiselle tärkeä vaihe oli vuosien 2011-2012 Unkarin hallituksen ja komission välinen kädenvääntö. Juju asiassa on se, että yksi mahdollinen suuri kertomus Unkarin historiasta on esittää se vapaustaistelujen sarjana. Näin Brysselin herroja vastaan käyty vapaustaistelu on ikään kuin historian sanelemaa. Mielikuvat Pohjoismaista ja Länsi-Euroopasta sekä EU:sta alkavat olla todella kaukana todellisuudesta.
Jos tästä kaikesta pitäisi johtopäätöksiä vetää, ei voi muuta kuin toivoa, että Viktor Orbánin ristiretki nykyistä eurooppalaista kulttuuria vastaan on niin tuhoon tuomittu, kuin se kaiken järjen mukaan vaikuttaa olevan. Ja vaikka nuorten houkutteleminen ajattelemaan ”kansallisesti” ja suosimaan kaikissa päätöksissä ”kansallista”, kuten pääministeri haluaisi, ei ehkä onnistuisikaan, uusnationalistinen kieli todennäköisesti tulee hallitsemaan Unkaria pitkään.